Pienistä unelmista (ja pariisilaismiehistä)
Kävelen yksin pieneen elokuvateatteriin, jossa olen tietysti liian ajoissa. Me avaamme ovet saliin kolme minuuttia ennen kymmentä, nainen sanoo. Sali on portugaliksi sala, joskus minun on vaikea muistaa mikä se on suomeksi ja joskus puhun englantia tekemällä niitä…
Kiitos uraneuvoista, Warholin Andy
Museot ovat samanlaisia joka puolella. Vilautan kassalla pressikorttia ja marssin sisälle. Vaeltelen takki kainalossa tunnin ympäri kolmikerroksista viininpunaseinäistä rakennusta. Katselen kuvia uudesta kotikaupungistani mustavalkoisena, 1900–luvun alusta. Näyttääpä ihan samalta kuin nykyään, ajattelen tylsistyneenä ja peilaan huonon hiuspäivän tukkaani taulunkehyksistä. Jostain…
