Oma elämä

Rio de Realismi

Ihanko tosissasi
ajattelit matkustaa 7.715,16 kilometrin päähän hengailemaan tyypin kanssa jonka olet tavannut kerran
,

huokailen itselleni eräänä iltana. Mutta koska juuri nyt olen vähän kyllästynyt Lissaboniin, en tee kielikurssin kotiläksyjä vaan elän hetken rinnakkaistodellisuudessa, googlettelen kuvia eräästä hyvin kaukaisesta maasta ja lentotarjouksista sinne. 

GJHW7128.jpg

Käymme illallisella hienossa viinibaarissa, jonka loppulasku on vähän liioiteltu siihen nähden että pöydässämme on lähinnä oliiviöljyä, juustoja ja viiniä. Tällä kertaa kiitän onneani ettei mies suostu laskun puolittamiseen. Sitä paitsi onnistun hajottamaan pankkikorttini edellisenä päivänä ja vanhassa Kusmiteepurkissa yöpöydälläni on vain ryppyinen kaksikymppinen.

Sitten vaeltelemme kaduilla, puhumme ihmissuhteista ja siitä, kuinka molemmat pidämme leffoista, joissa vaellellaan kaduilla ja puhutaan ihmissuhteista. Meillä molemmilla on ohut neule ja nahkatakki; minulla on kylmä, vaikka olen kotoisin kylmästä pohjoisesta, miehellä taas ei, vaikka hän on vielä paljon enemmän etelästä kuin missä nyt olemme.

Olemme samaa mieltä hipsteriasioista: Master of Nonesta ja Girlssistä, LCD Soundsystemistä, Coachellasta, kasvisyönnin järkevyydestä ja viinihifistelystä. Kun ravintolan listalta ei löydy suklaata, mies tarjoutuu käymään ostamassa sitä samalla kadulla olevasta kioskista.
Hullu, sanon,
mutta mies ei kuule, koska on jo kadulla ja kahden minuutin päästä takaisin pöydässä. 

Tarjoilija kertoo vielä viinisuosituksen suklaalevylleni ja minä kerron miehelle kuinka kerran helsinkiläisellä terassilla minulta kiellettiin irtokarkkien syönti vedoten siihen, että omat eväät eivät ole sallittuja.

Finland sounds crazy.

Hullua

ja jotenkin myös virkistävää on viettää toisinaan aikaa ihmisten kanssa, jotka ovat täysin eri maailmankolkasta kuin itse on.

Ja sitten se on myös vähän raastavaa.

Kun poistun pääni sisäisestä rinnakkaistodellisuudesta, tajuan etten voi oikeasti matkustaa Rio de Janeiroon kahden viikon varoitusajalla, koska on koulu, kielikurssi, opintotukibudjetti, kissa. Muun muassa. Niin ja sitten ihan vielä sellainen yksi pieni asia:
realismi.

Googlen kuvahaku kiinni ja nukkumaan siitä. Sinä matkustat seuraavaksi varmaankin kuule ihan Suomeen, sanon itselleni.

Ehkä tästä illasta kuului sittenkin jäädä jäljelle vain yksi lause, jonka talletin sinne aivolohkoon, jossa ovat kaikki ne kohteliaisuudet, joita olen koskaan kuullut.   

Your eyes are SO green. Congratulations!

—-

Best compliment for a while: 

Your eyes are SO green. Congratulations!

17 Comments

Leave a Reply