Muu tyyli,  Sisustus

Neiti Viherpeukalo

 

nanso_1.jpg

 

Olen koko elämäni ollut suvun musta lammas kahdessa eri asiassa:

Kaikki muut meidän suvussa RAKASTAVAT sieniä ja sienestämistä. Vihaan molempia. Metsä on täynnä hirvikärpäsiä ja sienet kaikissa mahdollisissa olomuodoissaan yököttävät minua nyt ja ikuisesti.

Toinen on viherkasvit. Siskoni, äitini ja mummoni puhuvat niistä tuntikausia ja kasvattavat kaikkia mahdollisia asioita ja omalla kohdallani olen todistanut kaktuksen ja anopinkielen kuoleman sekä aloe veran tekemän itsemurhan. (Tämä on illalliskutsujen suosikkitarinani. Tulin kerran kotiin ja hyllyn päällä oleva aloe verani, joka vielä edellisenä päivänä oli kukoistanut, oli tiputtanut kerralla kaikki lehtensä ja lattia oli vielä täynnä sellaista punertavaa nestettä, joka muistutti etäisesti verta.
Se ei vaan enää kestänyt, nauroi ystävä, jolle soitin paniikkipuhelun. Oot niin epä-viherpeukalo!).

 

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_19d3.jpg

 

Mutta antakaas olla kun muutin Lissaboniin ja ennenkaikkea viimeisimpään asuntooni, jonka olohuone on valoisin IKINÄ.

Innostui yhtäkkiä ostamaan paljon viherkasveja, jotka oikeasti jopa voivat hyvin ja kasvavat. Ennenkuulumatonta! (Oikea totuus on myös huolellinen kämppikseni, joka jaksaa hoitaa kasveja hyvin). 

 

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_19c7.jpg

 

Omia suosikkikasvejani ovat trendikkään peikonlehden lisäksi Peniskasvi (siis se, jossa on punaiset kukat ja sellainen pieni sojottava juttu keskellä) sekä tämä kuvissa esiintyvä kaunokainen, jonka nimen joku viisaampi voi kertoa kommenttiboksissa.

Tätä nimiasiaa pitänee siis vielä treenata. 

 

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_19d6.jpg

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_19bc.jpg

nanso_2.jpg

UNADJUSTEDNONRAW_thumb_19c6.jpg

 

Yksi apu on ollut myös ystäviltäni saama Green Home Book, joka on Susanna Venton ja Riikka Kantinkosken tekemä. Ja mitä muutakaan näiltä tyylitaitureilta voisi odottaa kun todella kaunista kirjaa, joka on tietty myös informatiivinen.

Ihanan raikas mekkoni on Nanson viime kesän mallistoa*.

*saatu blogin kautta.

 

Kuvista kiitos Vihervaaran Annalle.

 

—-

 

I used to be a plant killer but I´m becoming a little bit better.

 

 

12 Comments

  • riik

    Se on värinokkonen. Mutta vähän on kyllä tollanen harottava risu, että sinuna leikkaisin sitä että tuuhistuu ja ehkä myös lannoittaisin. Kyllä se siitä!
    t. sukulainen

    • saarah

      Mä oon niin monta kertaa joutunut selittään et joo, oon kokeillut myös niitä kanttarelleja, torvisieniä ja suppilovahveroita keittoina, piirakoina ja kaikissa muissa muodoissa et nykyisin sanon vaan näin suoraa 😀

  • Aplari

    Vinkki! Värinokkonen (isokirjopeippi) pysyy tumman liilana kun napsit siitä aina kukkavanat pois ennen kuin ne ehtii kunnolla kasvaa. Jos kukat päästää kasvamaan, haalistaa se nokkosen värin vihreäksi.

  • nansk

    Ei voi perhana nyt pelkään mun aloen puolesta! Oon ollut niiiin ylpeä kun se on voinut pitkän aikaa hyvin, ja nyt pelkään että se tekee jonkun kamikaze-hyökkäyksen mun työpöydälle. Noooooou!
    Terv. toinen paatunut kasvintappaja

    • saarah

      Hahahahhaaaa, varo vaan 😀 Jos se on samaa lajiketta niin se on aika tosi herkkänahkainen kun sille päälle sattuu 😀 😀

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *