Oma elämä

Mokaile! (ja pokaile myös)

Jos istuskelet nätin nuoren miehen kanssa (ihan vaan kaverimielessä) kotisohvalla, viinilasit kädessä, älä paina katsomatta Spotifystä play-nappia.

In the land of Gods and Monsters / I was an Angel / Looking to get fucked hard

Tai no toisaalta, paina vaan. Ja naura asialle niin että se viinisuullinen, jonka juuri kiskaisit, tulee lähinnä ulos nenästä.

Koska mokailu on vain hyvästä.

IMG_0955.JPG

Yleensä kun minulle tapahtuu jotain todella mahtavaa, en välttämättä hehkuta sitä Facebookissa. Mutta lähes aina kun mokaan, kerron siitä.

Olin aloittanut uudessa työpaikassa ja menin esittäytymään uusille asiakkaille neukkariin. Hei, Saara, graafikko tässä tiimissä, kättelin ihmisiä. Muistin katsoa silmiin ja kätellä sopivalla voimakkuudella. Hauska tutustua, menenkin tästä jatkamaan töitä. Sitten kävelin ovesta, en kuitenkaan siitä ovesta mistä olin tullut, vaan toisesta ovesta, suoraan siivouskomeroon. Siellä sitten viisi sekuntia mietin, joko jään tänne tunniksi piiloon tai sitten kävelen ulos:

Heh, taisi olla väärä ovi.

No tietysti kävelin ulos.

Olen myös vierittänyt käsilaukustani tampoonit keskelle miesvaltaista palaveria, esittänyt vahingossa englanninkielistä ihmistä suomalaisella työpaikalla, kävellyt kaupungin suosituimman terassin läpi hame alushousuihin tungettuna… Näitä tarinoita riittää.

Olen melko kova mokailemaan, mutta olen myös oppinut että mokailu ja itselleen nauraminen tekee ihmisestä inhimillisen ja helposti lähestyttävän.

IMG_0954.JPG

Toimituksen blogissa kyseltiin joku aika sitten vinkkejä siihen, miten pokata heila itselleen.

Oma vinkkini tulee tässä: Tee jotain, mikä poikkeaa siitä mielikuvasta, jonka olet muutoin antanut itsestäsi. Se tekee sinusta kiinnostavan ja mieleenpainuvan. Itse yritän tietysti aina aluksi antaa itsestäni suht normaalin ja järkevän mielikuvan, mutta sitten rikon sen kuvan kertomalla jonkun hullun tarinan, esimerkiksi siitä, kuinka join yllytettynä puoli litraa oliiviöljyä, koska ihmiset alkoivat latoa kaksikymppisiä pöytään. Loppujen lopuksi minulla oli sata euroa ja tosi pehmeä iho monta viikkoa.

Vuosia sitten olin vähän ihastunut yhteen poikaan, jonka kanssa vietin kivan baari-illan. Kotimatkalla sain viestin, jonka muistan edelleen, koska se vain oli yksi parhaista viesteistä ikinä. Hän ei kehunut minua kauniiksi tai ihanaksi, muistanut millainen mekko minulla oli päällä tai kuinka nätisti hiukseni olivat. Viesti meni näin:

Mahtava ilta! Nauroin vielä koko kotimatkankin sun jutuille.

Jos joskus pitäisi valita, olisinko mielummin mieleenpainuvan kaunis vai mieleenpainuvan hauska, valkkaisin ehdottomasti hauskan. Ja hauskuus syntyy aika usein siitä, että osaa nauraa itselleen. Nykyisin osaan jo ajatella monesta todella nolosta hetkestä, että olipa kamalaa, mutta ehkä kuukauden päästä voin jo kertoa tätä hauskana juttuna.

Eli mokailen jatkossakin, oikein antaumuksella. Kauneus haihtuu, mutta hyvät jutut ovat ikuisia.

—–

Make mistakes and learn to laugh at yourself. That´s good.

 

33 Comments

  • paulahelena

    kyllä, mokailu kunniaan!

    PS. Musta ois ollu tosi hauskaa jos oisit tullu sieltä siivouskomerosta jonku pölyhuiskan kanssa ja alkanu siivoomaan. Homma ku homma!

  • Vierailija

    Kiitos tästä jutusta (ja monesta muustakin)!
    Tuntuu että tosi moni (isompi) bloggaaja ei nykyisin oikeasti kerro itsestään ja elämästään oikein mitään. Postailee vaan kauniita kuvia, jotka jää tyhjäksi ja etäiseksi. Mutta uskon et tän kaltasissa on tulevaisuus.
    Ihan niinkun elämässäkin, niillä jotka uskaltaa laittaa itsensä likoon 🙂

    • saarah

      Kiitos kommentista.

      Tiedätkö, oon samaa mieltä tossa että aika moni bloggaaja tosiaan ei kerro itsestään juuri mitään eikä laita persoonaansa likoon. Tavallaan ymmärrän sen hyvinkin, mutta se on vähän tylsää.

      Toivotaan että blogimaailma muuttuisi siihen suuntaan että ihmiset jakaisivat enemmän. Vaikka sitten niitä hölmöjä mokiaankin 🙂

  • miija

    Ihan loistava juttu! Ite oon kans oikea mokailujen kuningatar ja välillä yhtä epäonninen kuin Aku Ankka, mutta en oo vuosiin enää jaksanut ottaa noita juttuja liian vakavasti. Oon tosi kömpelö ja sen sijaan että harmistuisin siitä että tulee rikottua jotain, kaaduttua tms niin oon oppinut vaan nauraan niille tilanteille. 🙂
    Ja oon niin samaa mieltä tosta, että mielummin oon todella hauska kun todella kaunis! Muutenkin persoona ratkaisee. Ruma luonne tekee kauniistakin ihmisestä ruman, mutta hyvä luonne tekee “rumasta” ihmisestä kauniin. 🙂

    • saarah

      Niin totta!

      Itsehän olin just kuukausi sitten treffeillä ja keskellä kirkasta päivää kompastuin omiin jalkoihinki, kaadoin tuolin kahvilan pöydästä ja hajosi siinä rytäkässä vielä sandaalitkin. Mies joutui sitten lähtemään kanssani suutariin siltä istumalta 😀 😀 Jäin varmaan ainakin mieleen!

      • Viv

        😀 Ah, kuulostaa tutulta. Itse olen onnistunut treffeillä mm. melkein horjahtamaan sillalta (pudotus ois onneksi ollut matala, mutta nolo), iskemään polveni historialliseen maamerkkiin, kaatamaan museossa tuolin ja muuten vaan kompuroimaan lukemattomia kertoja. Ja tää kaikki saman tyypin kanssa. Mutta onneksi kyseinen herra ilmeisesti vakuuttui “viihdearvostani” ja nyt asutaan saman katon alla.

  • Anumaaria78

    Mokailija täälläkin! Nuorempana se hävetti, ja toivoin aina herääväni sinä hillittynä ja hallittuna neitosena, joka luulin haluavani olla. Tänä päivänä mokailu on oikein tavaramerkkini, ja jollain kierolla tavalla olen siitä jopa vähän ylpeä. 😉

  • Jemina

    Paras pokailuvinkki! Minua eräs mies kutsui taannoin oman elämäni Ally McBealiksi – ja ihan ansaitusti kai myös. Olin mm. treffien jälkeen risteyksessä erotessamme ottaa kaatunut yhtäkkiä naamalleni keskelle tietä, täysin vailla syytä, sotkeuduttuani vain yhtäkkiä omiin jalkoihini. Nauratti aika paljon, ja suhdekin siitä syntyi, eli kyllä mokailulla ne parhaat tyypit pokaillaan. 

  • mystery

    Täydelliset ihmiset on tylsiä 😀 itsehän olen mm. uudessa hienossa työharjoittelupaikassa vastaillut puhelimeen pitäen sitä luuria kokoajan väärinpäin, ja ihmetellyt kovaan ääneen miksei kuulu hyvin.

     Samassa paikassa joku firman hyvin arvovaltainen henkilö tuli esittäytymään “hei kiva viimein tavata, oonkin kuullut susta paljon!” Minä vastaan “KIITOS!”  Itsetunto kohillaan.

    Mun piti myös tarjoilla kahvit tärkeille vieraille. No kaadoin ne kahvit tietty pitkin pöytää ja hajotin kahvikoneen niin että uusiakaan ei enää saatu keitetyksi. 

    Ei taida noi “hienot työpaikat” olla ihan mua varten. 😀

     

     

    • saarah

      Oi, apua, mahtavia mokia 😀

      Mä kans joskus vastasin Thaimaassa rannalla “You are so beautiful” -huutelijalle vaan et “I know”. Ei ollu tarkoitus olla ihan-niin-itsekäs, mutta se tuli vahingossa 😀 😀

  • Saana Väliheikki

    Ihana kirjoitus! Sä olet hauska ja mä tulen jokainen kerta näistä sun jutuista tosi hyvälle tuulelle vaikka muuten olisi kuinka kettumainen päivä 😀 Kiitos että olet riemastuttava!

    • saarah

      Ah, kiitos, ihana kommentti!

      Mä hetken mietin tän postauksen kirjoittamista, et meneekö nyt liian pitkälle, mut ei 😀

  • eibeigeä

    Jos tamponit leviää mies-ihmisten seurassa, täytyy ne kerätä hitaasti, samalla katsoen jokaista silmiin totinen ilme kasvoillaan. Maintain domanince!

  • Laura T.

    Eräässä työpaikassa huhuilin puhelimeen kun linja alkoi pätkiä, lopulta mykistyen kokonaan. Aikani huhuiltuani tokaisin: ”Linja on mykkä, syljen.”

    Se naurunremakka joka ympäröivien sermien takaa alkoi nousta…

    • saarah

      Ei oo totta 😀 😀 Syljen!

      Mä muistan kun teininä vastasin puhelimeen vahingossa äitini nimellä. Tietty siellä oli joku työkaveri joka alkoi selostaan jotain tärkeetä asiaa suu vaahdossa ja sit vasta pitkän ajan kuluttua sain suunvuoron et eiku siis oonkin Saara :O :O Näköjään oon siis ollu kova mokaileen jo nuorena!

  • _Ansku_

    Eikä! Mä repeilen täällä vedet silmissä (myös kommenttiosion jutuille). Ihan mahtavaa! Oli tosi kökkö maanantai, mutta nyt menen hymy huulilla nukkumaan. Kiitos Saara & co iltahepuleista 😀

  • Laura G

    Mahtava postaus näin maanantai-iltaan, kiitos! Pienetkin mokat yleensä hävettää, mutta oot oikeessa, kannattaa mokailla vapaasti. Näemmä musta saa helposti aika vakavan kuvan – mutta mikäs sen hauskempaa, kuin heittää sitten seriöösillä naamalla joku ihan pöljä juttu.

  • mandy

    Minun ongelmani on vähän se, että mokailen niin paljon, ja tykkään kertoa omista mokistani niin paljon, että ihmiset yllättyvät usein siitä että olenkin fiksu ihminen joka pystyy olla myös vakava.

    Jos edes kerran onnistuisin lähtemään työhaastattelusta ilman että joudun rynkyttämään ovenkahvaa ja lopulta pyytämään apua oven avaamiseen, olisin erittäin tyytyväinen. Tosin kaikki paikat joissa olen päässyt haastatteluun olen napannut, joten ehkä mokailu on niissäkin tilanteissa ihan suotavaa.

    • saarah

      Hah, mahtavaa 😀

      Mä kans joskus ennen mietin enemmän sitä, antaako omista mokailuista kertominen musta jotenkin tyhjäpää -mielikuvan mutta nykyisin oon enemmän viihteen kannalla, eli kerron niistä turhia miettimättä 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *