Loppukesäisiä asioita

Aamut ja yöt jolloin työt sujuvat hyvin.

Ystävä joka antaa minulle bikinit jotka on itse suunnitellut.

Outo olo siitä että bikinit suunnitellut ystävä tekee työkseen kaikkea mitä minä olen aina halunnut tehdä mutten voi olla liian kateellinen koska haluan ylläpitää hyvää ystävyyssuhdetta.

Outo olo siitä että jos aina olisi näin paljon töitä kun juuri nyt on, voisin aina kun en jaksaisi tehdä ruokaa (kaikki sunnuntait, aika monet maanantait ja keskiviikot myös) tilata sitä kotiinkuljetettuna.

Eräs kahvila jossa yhden kahvikupillisen saaminen pöytään asti kestää aina tolkuttoman kauan mutta käyn siellä silti ja hengittelen syvään ja katselen maisemia. On edelleen ikuisesti niin luksusta se ettei tarvitse itse keittää omaa kahviaan.

Yksi perjantaipäivä kun menen yksin rannalle ja pyydän erästä naista katsomasn tavaroideni perään kun menen uimaan ja hän sanoo it is my pleasure to look after your things ja sanon tietysti thank you so much vaikka oikeasti vedessä lilluessani ajattelenkin sitten että sanooko just joku sellainen joka varastaa omaisuutesi noin.

Viivyttelen päiväkaupalla erään asian tekemistä, yhteen viestiin vastaamista ja lopulta kun hoidan kaikki asiat saan myös jonkun tekemispuuskan päätteeksi poistettua kaiken yhteyden erääseen henkilöön joka kohteli minua todella törkeästi vuosikausia sitten.

Sen jälkeen vien itseni ulos lounaalle ja kun naapuripöydän sedillä on jotenkin selkeästi sellainen kevyt perjantaiolo ja ihanan kylmän näköinen viinikannu, tilaan itsellenikin lasillisen.

Silti usein elokuvissa näkyvä ylenmääräinen viininjuonti kriisitilanteissa näyttää jotenkin… tunkkaiselta menneisyydeltä? 

On loppukesä ja se tuntuu samaan aikaan maailmanlopulta ja sitten ihanalta kun pian ei tarvitse enää stressata onko tämä se paras kesä ikinä.

Ystäväni kanssa tekemä kesän bucket list on melkein kokonaan käyty läpi ja ainoa jossa en ole ollut ovat mielettömät rantabileet. Sitten löydän jokiristeilybileet joissa lillutaan vedessä auringonlaskun aikaan ja mietin että ehdottaisinko sitä ystävälle vielä. Seuraavana yönä näen unta jossa olen kyseisissä juhlissa jossa on ihan hirveää. No alitajunta ratkaisi nyt tämänkin, ajattelen. 

Sitten muistan sen syksyn vuosin takaa kun työkaveri oli raskaana ja oli miettinyt pitkään sopivan erikoista ja kansainvälistä nimeä lapselleen keksimättä mitään. Eräänä aamuna hän tuli työpaikan keittiöön ja sanoi kiitos sulle! Hänen unessaan olin ehdottanut lapselle niin sopivaa nimeä että lapsi sai sen ihan oikeasti nimekseen.