Kurkistus korurasiaan (ja kysymys)
En tiedä olenko tämän asian kanssa yksin, mutta tykkään jostain syystä katsella paljon enemmän sellaisia asukuvia, missä vaatteet ovat vintagelöytöjä tai jotenkin muuten saavuttamattomissa olevia, ennemmin kuin uutuuksia kauppojen hyllyiltä. Yksilöllisyys viehättää ja inspiroi ja vaikka en saisi samoja vaatteita mistään, saan kuvista ideoita yhdistellä omia vaatteitani uudella tavalla.
Korujen kanssa olen vähän samoilla linjoilla. Lähes kaikki suosikkikoruni ovat löytöjä ulkomaanreissuilta, mikä onkin ihanaa: aina korun kaulaan laittaessa muistaa: ainiin, tämän ostin sieltä. Korujen kanssa mulle on myös jotenkin erityisen tärkeää ettei muilla ole samanlaista. Siksi en oikein osaa oikein ostaa niitä mistään ketjukaupoista.
Käytän koruja aika vähän: lähes pelkästään kaulakoruja, ikinä en korviksia, sormuksia tai rannekoruja. En tiedä miksi. Tai siis tiedän: sormukset tarttuu hiuksiin kiinni (neuroottinen hiustenharoja täällä), jäävät lavuaarien reunoille käsiä pestessä, korvikset taas ei sovi rillien kanssa ja rannerenkaita en ole koskaan oikeastaan omistanut. (Paitsi lapsena, kun pujotin puhelimen johtoa muistuttavan rannerenkaan kaulaan, kiskoin sen kiireellä pois ja se jäi hiuksiin kiinni. Ratkaisin asian leikkaamalla sen irti, enkä suostunut myöntämään äidilleni että olin leikannut tukkaani, vaikka tukka oli keskeltä päätä puolet lyhyempi kuin muualta).
Oma korulippaani sisältö näyttää tältä:
Korulippaani uusin tulokas on tässä:
Lissabonissa järkätään parin kuukauden välein ihana Feira de Almas -tapahtuma, jossa myydään vintagea ja pikkumerkkejä. Sieltä mukaan tarttui tämä kaunokainen, varsin kohtuulliseen 10€:n hintaan.
Yksi suosikkimatkamuistoni: Marokkolaisesta pikkukylästä ostamani korvis, josta teinkin kaulakorun. Korun pinta on sellainen että tätä on ihana hiplata aina kun hermostuttaa.
Kukaan ei enää taida puhua statementkoruista, mutta omistan yhden sellaisen. Tämä tarttui mukaan pariisilaisesta vintagekaupasta. Ajattelin ensin kalliissa liikkeessä etten edes uskalla kysyä hintaa, mutta loppujen lopuksi taisin maksaa tästä kaksikymppiä. Opetus: aina kannattaa siis kysyä.
Tämä keskimmäinen on matkamuisto Barcelonasta viiden vuoden takaa. Muistan ajatelleeni korua ostaessa: en juurikaan käytä koruja, mutta ehkä tästä tulisi sellainen, jota käyttäisin aina. Oikeassa olin.
Tämä normaalia korumakuani värikkäämpi yksilö löytyi New Yorkista, Brooklyn Flea -kirpparilta. Sopii täydellisesti harmaan teepaidan kanssa.
Koru jota käytän ehdottomasti eniten, on tämä Etsystä hankkimani.
—-
Ja sitten se kysymysosio: Olen innostunut tämän kesän aikana korujen teosta. Niitä alkaa olla nyt niin paljon, että olen ajatellut laittaa pienen
koruputiikin pystyyn. Ehkä blogin kautta kaupalleni löytyy muutama asiakaskin.
Kysyisinkin siis seuraavia: millainen on mielestäsi kohtuullinen hinta kaulakorulle? Ostatko koruja netistä, ilman sovitusmahdollisuutta? Maksaisitko korusta enemmän, jos se olisi täysin uniikki vai onko sillä mitään väliä? Pidätkö enemmän värikkäistä vai hillityn värisistä koruista?
Kiitän vastauksista jo etukäteen.
—-
The content of my jewellery box.
14 Comments
Vierailija Hessu
Olen samoilla linjoilla kanssasi asukuvien ja korujenkin kanssa!
Suurinosa mun koruista on matkoilta tai lahjoja tai ne liittyy johonkin tiettyyn tilanteeseen/tapahtumaan joten niihin liittyy muistoja. Näitä koruja tulee myös käytettyä enemmän, ne muutamat ihan muuten vaan hankitut korut joihin ei liity mitään varsinaista tarinaa ovat jääneet vähemmälle käytölle. Tästä syystä en tyypillisesti enää ostaisi itselleni koruja netistä, mutta ehkä jollekin kaverille lahjaksi voisin ostaa.
Tosin, nyt mulla on tosin yksi uusi mekko, joka kaipaisi kaverikseen kaula- tai rannekorua jollaista ei mulla vielä ole ja saatan pitkästä aikaa siis ihan vaan ostaa jonkun korun ilman sen kummempaa “tarkoitusta” 🙂
Uniikki koru saa mielestäni maksaa enemmän kuin massatuotettu, mutta kohtuullinen hinta riippuu käytetyistä materiaaleista ja valmistustavasta jne. Tähän on siis vaikea laittaa mitään rahasummaa.
Valinta värikkäiden ja hillityjen välillä on vaikea… riippuu korun muistakin ominaisuuksista.
Vierailija
Oi jee, oispa kiva nähdä sun tekemiä koruja 🙂
Mun oma koru”budjetti” on varmaan sellaista 10-30€ luokkaa. Yleensä ostelen sellaisia max. 20€ koruja. Tietysti erikoisesta voi maksaa enemmän. Ja sullahan on hyvä Made in Lisbon myyntivaltti 🙂
Eleanora
Kohtuullinen hinta riippuu materiaaleista, yleensä maksan koruista 10-40€ ja olisin valmis maksamaan uniikista korusta enemmän kuin massatuotannosta. Ostan koruja välillä myös netistä, mutta haluan että koruista on silloin sovituskuvat tai jokin kuva mistä mittasuhteet ovat nähtävissä. Ostan enemmän hillittyjä koruja, mutta haluaisin pieneen kokoelmaani jonkin värikkäämmän tapauksen.
Vierailija
Tulin antamaan oman mielipiteeni, mutta ei tarvitsekaan kun olen kaikesta samaa mieltä Eleanoran kanssa 🙂
Marieclaire
Hinnan suhteen olen vähän samoilla linjoilla muiden kommenttien kanssa. Itse pidän näyttävistä, erityisesti metallisista koruista, uniikkius on ehdoton plussa, ja saa näkyä myös hinnassa. Metallikorut saavat mielellään olla myös selkeästi raffeja ja käsintehdyn näköisiä, ei tarvitse olla turhan siloiteltuja. Minun ei tarvitse sovittaa, vaan voin ostaa netistä pelkän kuvan perusteella. Toivottavasti toteutat ideasi, jään odottelemaan! 🙂
vieraileva possu
Oma mieltymykseni vintageen on aiheuttanut ongelman miehelle, joka ei osaa ostaa mulle koruja:) Ketjuliikkeistä ei enää tahdo löytyä mitään kivaa ja oikeasti vanhasta (ja jos hyvin käy, niin uniikista) korusta olen valmis maksamaan 30-80 euroa.
JoYlimys
Ostan todennäköisemmin jos se on uniikki. Ostan myös netistä, jos on tarkkoja mittoja/kuvia saatavilla ( kuinka pitkä kaulakoru on yms.)
letti
Netistä oon ostanut koruja (lähinnä kaulaketjuja), mutta niinkuin joku tuolla sanoin, mittasuhteet pitää tulla selkeästi esille eli sovituskuvat on jees. Pelkkä uniikkuus ei saa minua maksamaan korusta enemmän, musta hinnan pitää olla suhteessa materiaaliin. Uniikki -sanaa nyt voi käyttää missä tahansa yhteydessä. Omat korut jakaantuvat kahteen: “hengettömiin” kulta. ja hopeakoruihin, ja sitten löytyy kunnon rumankaunis afrikalaistyyppistä käätyä, joita käytän mustaharmaa vaatekauden aikana.
Hanna Maria
Täysin samaa mieltä postauksen ekan lauseen kanssa! Ja siihen kysymykseen, tykkään sekä värikkäistä että hillityistä koruista. Molemmille on aikansa ja paikkansa. Ihan hirveitä summia en koruista yleensä maksa, toki käsintehy on aina käsintehty mutta jos niitä haluais vaikka useamman niin edullinen hinta on silloin valtti 🙂
lllotta
Uniikki ja erikoinen hyvässä mielessä voittaa aina massatuotteet. Siun tyyli on semmoinen, että kiinnostuin ajatuksesta, että myisit oma tekemiäsi koruja. 10-20€ on sellainen hinta, mitä voisin uniikista korusta maksaa. Enemmänkin riippuen materiaaleista, korun tarinasta ja siitä miten hyvin miellyttää silmää.
Vierailija
Tietäisitpä miten onnelliseksi minut teki se, kuinka olet ehkä ensimmäinen blogisti joka kirjoittaa statementkoru statement korun sijaan.
Vinkkipankkiiri
Maksan materiaalista ja suunnittelusta mielelläni ja jos koru on käsityönä tehty 🙂 20-100€ ja jos on todella upea niin enemmänkin voi maksaa.
Rinkeli2
Ihanaa! Yksi asiakas ilmoittautuu!
Ostan sekä uutena että kirppareilta, käsityöläisiltä myyjäisistä ym. Huuto.netistä ostin just tutun merkin korun, kun tiesin materiaalit ja tyylin kivoiksi.
Muhun vetoaa rohkeatkin värit ja väriyhdistelmät, vaikka ne neutraalimman väliset on useammin sitten kuitenkin käytössä. Tykkään, että korun väri on sama kuin asun joku toinen osa. Paitsi jos asu on musta/ harmaa/ruskea/valkoinen.
Kallein ostamani taitaa olla 50 e, yleensä 10-30 e.
Uniikkius ei sinänsä merkkaa, mutta käsityöläistä tuen mielelläni.
H.Holiday
80e on varmaan itselle sellainen kipuraja mitä voisin maksaa kaulakorusta, korviksista tai rannekorusta, jotka on tehty käsityönä riippuen materiaaleista. Uniikki on aina uniikki 🙂