Oma elämä,  Rakkaus & suhteet

Kuin elokuvissa, osa 2.

IMG_8275.JPG

Joulukuu 2015, Intendente, Lissabon.

 

Olen myöhässä, joten turvaudun taksiin. 

Se on niin vanha, että jokaisessa ylämäessä olen varma että jäämme siihen. Vilkuilen kello ja mittaria hermostuksissani. Kuski ei puhu sanaakaan englantia, mutta se on vain minulle hyväksi. Boa noite, toivottaa lopuksi ja sormet ristissä toivon sitä samaa.

Olen paikalla kolme minuuttia yli kymmenen. Siellä se seisoo, lippispäinen mies jota olen miettinyt viimeiset kahdeksan päivää aika paljon. No siis ihan koko ajan.  

Halaamme ja tilaamme lasit viiniä. Sisällä ei ole tilaa, joten istumme ulos. Paikka on ollut to do –listallani kesästä asti, mutten ole jostain syystä käynyt siellä kertaakaan. Harmi, koska se on superihana.  

On perjantai, mies on ollut töissä pitkän päivän, minä olen haahuillut puistokahviloissa enkä ole saanut mitään tehtyä, koska olen jännittänyt niin paljon tätä tapaamista. Horisen uskottavan kuuloisesta esseestäni jota muka olen kirjoittanut koko päivän. Tosiasiassa sovitin koko vaatekaappini läpi ja kuuntelin kolme kertaa kaikki Beyoncen biisit.

Emme tiedä toisistamme mitään. Tai näin toteamme ääneen. Minä tosin tiedän miehestä paljonkin, onhan google. Istumme tuntikausia samalla penkillä, haemme lisää viiniä, puhumme ja puhumme. Ei ole ollenkaan hankalaa, kuten vieraiden ihmisten seurassa joskus, siitä olemme yhtä mieltä. Ulkona on kylmä, kietoudun huiviini ja mies laittaa vielä omansa jalkojeni päälle ja huomauttaa, että näytän huvittavalta kasalta villatuotteita. Jokaisen hakemansa lasillisen jälkeen mies istuu lähemmäs minua. Ei haittaa. Yh-tään. 

Olen huomannut, että tykkään käydä treffeillä enemmän englanniksi kuin suomeksi. Koska käytän englantia nykyisin niin paljon, siitä on tullut hyvin arkinen kieli. En enää ajattele suomeksi ja käännä sitä päässäni englanniksi, ajatukset tulevat suoraa oikealla kielellä. On myös paljon sanontoja, jotka toimivat paremmin englanniksi ja juttuja jotka ovat vaan hauskempia tällä kielellä.

Myös unimaailmani on välillä englanninkielinen. Ja muutenkin outo. En muista juuri mitään unia, joita olen viime aikoina nähnyt, mutta melkein joka yö herään siihen, että olen aivan hiestä märkä ja ottanut villasukat pois jalasta. En tiedä mitä alitajuntani käsittelee, mutta jääkylmässä talossa se ei oikeastaan haittaakaan.

IMG_8276.JPG

Nämä treffit eivät sisällä hauskaa tarinaa, jonka voisin jakaa. Nämä treffit sisältävät vain seuraavanlaisia ajatuksia päässäni: 

Miten huippu tyyppi! Miten mahtavaa että sinä outona iltana rohkaistuin ja menin juttelemaan sille! Tästä lähin teen aina spontaaneja ja rohkeita päätöksiä! JESSS!

Ilta on ihana. Olo on ihana. Mies varsinkin on ihana. Kaikki on luontevaa ja kivaa.
Olemme molemmat töissä luovalla alalla, meitä yhdistää myös täysin samanlainen huumorintaju ja se, että olemme muuttaneet tähän vieraaseen maahan täsmälleen samaan aikaan. Yhtäkkiä unohdan kaiken sen, mistä olen ahdistellut viimeiset neljä kuukautta. Unohdan myös jokaisen epäonnisen suhteen ja säädön, aivan kuin joku klikkailisi ne roskakoriin ja sitten antaisi komennon: Tyhjennä. Kerron aikovani järkätä bileet, koska pian on Suomen itsenäisyyspäivä. Mies kertoo haluavansa tulla sinne muutaman ystävänsä kanssa ja kertoo jo mitä aikoo tuoda mukanaan. Hän kutsuu minut vuorostaan toimistonsa bileisiin.
Ennen kuin otan taksin kotiin, mies suutelee minua vartin
tai tunnin, en ole ihan varma. 

 Viestittelemme seuraavana päivänä kaikkea kivaa ja sitten kahden päivän kuluttua, kun mies on tykännyt jokaisesta Instagram –kuvastani, kysyn häneltä milloin tapaisimme uudestaan. 

En saa viestiin ikinä mitään vastausta. 

—-

Sometimes life is like a romatic comedy. Sometimes just a tragedy. 

35 Comments

  • Pax

    Voi ei! Olin jo osan 1 jälkeen ihan täpinöissäni, koska olen ymmärtänyt, että blogi ei päivity ihan reaaliajassa, joten arvasin että tarinalle on tiedossa jo jatkoa. Tällaista en kuitenkaan toivonut… Koska google, onko mies kuitenkin vielä ylipäänsä elossa?

    • saarah

      Täytyy myöntää, että pari päivää ajattelin itsekin noin. Mutta vahvasti on elossa tämä kyseinen mies, sen tiedän. 

  • Pikku hoo

    Mikä ihana tarina ja mikä kamala päätös sille! Uskomatonta. Blogisi on ihana, oon saanut täältä myös paljon vertaistukea ulkomailla asumiselle, kiitos siitä!

  • Marjorie of LOVE

    Mä niin odotin tätä osaa kaksi. Oot super hyvä kirjoittamaan! Jäbii tulee ja menee, mut ……….. (täytä itse) forever! 

  • Anne,

    MITÄ?! Tyyppi vaikutti niin mahtavalta, miksi se ei vastannut, oletko varma ettei hänelle tapahtui jokin onnettomuus tms.

  • Yonna

    VOI HERREGYYD mikä tarinan loppu! Onpa outoo ja hämmentävää! Ihmiset on outoja ja hämmentäviä! :/ Saitko ikinä tietää mitä tapahtui?

  • mystery

    Voi hele ! Miten voi vaikuttaa olevan noin kiinnostunut muttei ole kuitenkaan! 😮 Deittailussa on just toi paska puoli, että mitä vaan voi käydä koska vaan :/

  • Vierailija

    Kamalaa! Miksi just sulle piti sattua tällainen tuuri?! Mun mielestä olisit ansainnut niin paljon parempaa. Halaus!

  • Ingaliina

    Voihan paska! Jotenkin aavistelin jutun lopun jo kirjoituksesi alussa, mutta toivoin ettei ihana romanttinen komediasi olisi sittenkään muuttunut ankeaksi tragediaksi. Kohtalo, hei – mitä hittoa nyt taas!?! (Tai ko. mies hei – mitä nyt kukin haluaa tuollaisessa tilanteessa syyttää…)

  • Kanelibasilika

    EI!!.. muuten jostain syystä kuvittelin miehen koko ajan vähän Kasmirin näköiseksi – en tiedä yhtään miksi ihmeessä?! 😀

  • Nica

    Ai kamala, mulla on kans samanlaista käyny. Ajan kanssa koko homma unohtuu onneks, mut kyllä tollasta menee hetki sulatella. 

    Omapahan oli häviönsä. Ja onneks osaat jalostaa kauheet kokemukset hyviksi blogiteksteiksi.

  • saarah

    Kiitos myötäelämisestä kaikki 🙂 

    Tällaisia asioita on aika vaikea käsitellä, koska ei saa mitään syytä sille miksi juttu loppui. Itse arvostan ainakin paljon enemmän suoraa puhetta, vaikka se sillä hetkellä satuttaisikin toista osapuolta. Pahintahan on kuitenkin velloa epätietoisuudessa ja sellaiseen tällainen ghostaus juuri ajaa. 

    Ollaan me parempia ihmisiä kun tämä tyyppi ja sanotaan suoraan asiat!

    • Nica

      Mä oon kokenu et tällaiset tapaukset käsittelee parhaiten sanomalla asianomaiselle suoraan, mikä tällaisessa kommunikoimattomuudessa mättää. Vaikka tähänkään ei vastausta kuuluis, saa ainakin jonkinlaisen mielenrauhan, että on itse tehnyt osuutensa eikä vain niellyt passiivisena paskaa. Parhaassa tapauksessa tyyppi oppii jotakin tai tuntee edes piston häpeää, joka jalostuu joskus oppimiseksi. Nuorempana panttasin tuntemuksiani peläten kai et mua pidetään jotenkin vaikeana, mutta oon kokenu sittemmin et ihan oman mielenrauhan takia asiat pitää sanoa. Muuten sille tyypille voi jäädä mielikuva, et tää on ihan legitiimi tapa toimia tai että jotenkin säästi toisen tunteita kun valitsi vaieta.

      • Intolukija

        Ei, älä missään nimessä laita perään enää mitään läksytystä! Mun mielestä se on noloo. Opettakoot muut naiset / elämä näitä miehiä. Ei se ole passiivista paskannielentää että ottaa vinkistä vaarin ja jatkaa eteenpäin. Move on, siis toisinsanoen. En mäkään täysin tajua miks jotkut toimii noin (ghostaa), mutta siinä olen eri mieltä Nican kanssa että toi olis kommunikoimattomuutta. Päinvastoin! Hyvin tehokasta ja vaivatonta kommunikaatiota tuo oli, ja tekee erittäin selväksi monta asiaa kerralla: en halua pitää enää yhteyttä, en ole kiinnostunut, annetaan olla. Ja koska sitä ei sanota suoraan, annetaan toiselle mahdollisuus poistua tilanteesta myös ilman “kasvojenmenetystä” eli mahdollisesti ikäviä tunnereaktioita. Kun ei sanota mitään ääneen. No sehän ei tietty selväksi tule että miksi ei sit lopulta kiinnostanutkaan, mutta onko sillä loppupeleissä väliä? Oisko ollu parempi fiilis tietää että tyyppi oli alunperinkin varattu, tai että sen mielestä et ollukaan niin viehättävä kuin ekana iltana vaikutti? Tai jotain. Tämä kysymys yleisesti lukijoille! Mäkin olen kolmikymppinen nainen ja huomaan usein olevani vähemmistössä kun näistä asioista puhutaan… 🙂
        No sä oot Saara jokatapauksessa mahtava ja uskon että edessä on vielä upeita romanttisia seikkailuja! Älä lannistu. Tää oli hieno tarina lopusta huolimatta!

        • Raisaliitto

          Mun mielestä ei tarvitse ruveta analysoimaan tarkasti miksi ei omalta puolelta hommaan lämmennytkään, mutta kohteliasta olisi päästää toinen epätietoisuudesta ja odottamisesta. Edes sellainen “Kiitos seurasta, mutta eiköhän jatketa eri suuntiin. Mukavaa jatkoa” – viesti, niin toinen tietäisi että jatkoa ei ole tulossa. Itse voin vielä kuukausitolkullakin elätellä toiveita jonkun menetetyn tapauksen perään jos ei selkeää kiittimutta-ei-viestiä tule.

          Ja mitään läksytystä en tietenkään suosittele! Siitä saa hullun leiman nopeasti 😀

        • Nica

          Sitä voi kukin omilla aivoillaan miettiä, et onko hedelmällistä järjestää someitkut ja mätehtiä vai keskustella asianomaisen kanssa asia halki. Jos toisen vaitiolo on omasta mielestä hyvä ratkasu, voi asian jättää sikseen. Nolous on sitten taas ihan yhtä hölynpölyä ku vaikka tyttöjen ja poikien väri; täysin keinotekonen konstruktio jolla yritetään kontrolloida muita. 

          En mäkään mitään perusteita dumppaukselle tarvi; pelkkä “heihei ei kiinnosta” riittää.

        • saarah

          Mä ottaisin tällaisissa tilanteissa paljon mielummin noi kommentit ihan face-to-face tai ees sit viestitse. Mun mielestä katoaminen on vielä lapsellisempaa kun ala-asteella harrastettu “laitan kaverin kertomaan tytölle etten tykkää siitä enää” -menetelmä!

          Itse kestän kyllä suoraa puhetta hyvin, paremmin kuin ghostaamista. 

          Ja kiitos, en aio lannistua. Uusia seikkailuita kohti on tämän jälkeen menty 🙂

      • saarah

        Joo, perään lähti jonkin ajan kuluttua kyllä sellainen viesti että mun mielestä aikuisena tällainen käytös ei todellakaan oo ok. Oon suoran puheen kannalla, lähestulkoon aina 🙂

         

  • miija

    Meinaatko kohta jo järkätä bileet joulukuisen itsenäisyydenpäivän takia? 😀
    Mutta joo, kannattaa jättää omaan arvoonsa. Tai ehkä hän nyt tässä vaiheessa esittää vaikeasti tavoiteltavaa ja ottaa sitten yhteyttä joskus myöhemmin. Ken tietää… 😀

  • purrr

    No voi hitto. Ja miten tuttua ja miten mälsää. Mulle on käynyt näin aika monta kertaa. Jopa useasti peräkkäin yhtenä vuonna. Aluksi se on mies joka on enemmän kiinnostunut. Laittaa paljon viestiä, pyytää ulos ja kun vihdoin sitten nähdään ja alan kiinnostumaan, niin yhtäkkiä yhteydenotto vaan loppuu. Eikä mitään selitystä. Myöhemmin kun oon törmännyt tyyppiin, olen saanut vastaukseksi vain, että että mua ei enää kiinnostanut. Olen aina ollut aika ymmälläni, että mitä ihmettä tässä välissä on kerennyt tapahtua.
    Olen tullut siihen tulokseen, että jotkut miehet metsästävät huomiota. He ovat kiinnostuneita tasan niin kauan, kun saavat kohteen kiinnostumaan, ehkä ihastumaan, ja sitten lopettavat koko jutun. Tai sitten miehellä on vaan niin paljon vientiä, että on pakko heivaa se, joka ei ollut ihan niin kiinnostava kun se joku toinen, niinkin olen kuullut selityksen myöhemmin.
    En mä tiedä. Musta on vaan törkeää ettei saa mitään selitystä yhteydenoton loppumiseen ihanan illan jälkeen. Mutta törppö mikä törppö ja ansaitset niin paljon enemmän! Olet ihana ja säkenöivä ihminen!

    • saarah

      Oi kiitos 🙂

      Onpa kurja että sulla on samanlaisia kokemuksia, mutta onneks oot saanut edes jonkunlaisen vastauksen. Itse oon nykyään sitä mieltä että ottaisin mielummin vaikka todella yksityiskohtaisen raportin siitä mikä meni mun osalta pieleen kun täydellisen hiljaisuuden vaan. Olisihan sen kuuleminen kamalaa, mutta ehkä sitten voisi oppia jotain. Vai pitäisiköhän tässä oppia jotenkin valitsemaan ihan toisenlaisia miehiä, ettei kävis aina näin 😀 😀 ?

       

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *