Kiitos uraneuvoista, Warholin Andy
Museot ovat samanlaisia joka puolella. Vilautan kassalla pressikorttia ja marssin sisälle. Vaeltelen takki kainalossa tunnin ympäri kolmikerroksista viininpunaseinäistä rakennusta. Katselen kuvia uudesta kotikaupungistani mustavalkoisena, 1900–luvun alusta.
Näyttääpä ihan samalta kuin nykyään, ajattelen tylsistyneenä ja peilaan huonon hiuspäivän tukkaani taulunkehyksistä. Jostain tulee ranskalaisten perunoiden tuoksu ja yhtäkkiä olenkin tosi nälkäinen ja keskittymiskyvytön.
Tykkään kyllä museoista. Paljon.
Kaksikymppisenä olin työharjoittelussa isossa taidemuseossa. Jälkikäteen ajateltuna minulla taisi olla aika paljon vastuuta. Menin toisinaan yksin aamulla avaamaan koko museon. Vaeltelin siellä ennen aamukymmentä yksin, sytyttelin valoja ja hengitin syvään ihanaa museotuoksua. (Myöhemmin taisi käydä ilmi, että tuo ihana museotuoksu olikin kosteusvaurion aiheuttamaa).
Olin apuopettajana taidegrafiikan kursseilla, jossa innokkaat lapset testasivat erilaisia menetelmiä tuottaa kuvia paperille. Se oli ihanaa. Ajattelin silloin, että isona minusta tulee ehdottomasti taideopettaja. Sellainen taiteellinen, jonka vaatteissa on värikkäitä ulokkeita, jolla on hienot silmälasit ja kirjahyllyt täynnä taidekirjoja.
Ei tullut.
Isona minusta tuli ihminen, joka ajattelee ranskalaisia perunoita taidenäyttelyissä
eikä muista juuri mitään tyylisunnista tai suosikkitaiteilijoistaan.
Sitten menen lounaalle ja yritän sen jälkeen etsiä kauppaa, joka myisi hiusharjoja. Eksyn vaatekauppaan, jonka ikkunassa on etäisesti tutunnäköisiä printtivaatteita. Ihania!
Sisällä tajuan, että ne ovat jonkun merkin Warhol –mallistosta. Kun olin kaksikymmentäviisi, luin Warholin kaikki elämänkerrat kymmeneen kertaan, painoin silkkipainolla kukkia hänen innoittamanaan ja olin varma että haluan tekstiilitaiteilijaksi. Mutta sitten minusta tulikin graafinen suunnittelija.
Miksi? Oikeastaan uravalintani perustuu Warholin pojan viisaisiin sanoihin:
Tee ura siitä, mistä pidät TOISEKSI eniten. Kun on aina jotain, mitä tekisit mielummin, saat tietynlaista vapautta siihen tekemiseen.
Kiitos Andy.
Kun mulla on extrarahaa seuraavan kerran, menen ehkä ostamaan sun printillä varustetun mekon. Koska nyt olen tajunnut, etten olisi kovinkaan hyvä taiteilija. Mielummin olen vähän tavallinen graafikko, joka voi sitten vapaa-ajallaan suunnitella vaikka niitä liehuketekstiileitä.
—–
The way I chose my career as a graphic designer is much influenced by Andy Warhol. He once said one should pick the thing they like the second best as their career. It gives you certain freedom and you don´t take yourself too seriously.
Excellent words.
Cute Cat Ladies
10 Comments
Aura
Ai hitsi, miten hyvä neuvo Andylta!
Itse olen kuullut joskus sellaista, että kannattaa yrittää tehdä ammatiksi se mistä eniten tykkää, koska muuten ei voi panostaa siihen täysillä. Hyvä neuvo sekin.
saarah
Aivan, näinhän sitä yleensä neuvotaan 🙂 Molemmat hyviä neuvoja kyllä!
Nica
Ihana, vaikka itse en osaisi kyllä mitenkään hierarkisoida mun lempiasioita! Mutta heitän tähän toisen kuvataiteilijan uraneuvon: ‘When you are twenty two things are very hard to do: to choose a career, to choose a wife. All careers are good, but one cannot say, “all women are good”.’ -Gauguin
saarah
Hah, mahtava!
Onhan se oikeasti hankala hierarkisoida lempiasioita. Omalla kohdalla iso vaikutus oli tietysti myös sillä, että millä asialla työllistyisi parhaiten. Tylsää mutta realistista 🙂
Kissankieli
Andy puhuu järkeviä! Luin muuten minäkin noita Warholin elämäkertoja kuvataiteilijan kiilto silmissä. Entiseltä koulutukselta olen graafinen suunnittelija 😀
saarah
Hah mikä sattuma!
Warhol oli kyllä todella kiinnostava tyyppi, kaikkine outouksineen.
Luru
Vau. Juuri kun olen aikeissa jättää nämä suunnittelijan hommat (mun ykkösjuttu) ja hakea opiskelemaan kuvismaikaksi (no, se kakkonen). Kiitti lisäboostista näihin aatoksiin.
saarah
Ohoh, täähän tuli sulle sopivasti 🙂 Tsemppiä uusiin tuuliin!
puup
Kiitos kivasta postauksesta, Saara 🙂
Sun teksit on nykyään usein tosi hyviä! (Ei sillä, että olisivat huonoja olleet koskaan, mutta nyt vielä entistä kivempi lukea :).)
T. Enemmän tekstuaalinen kuin visuaalinen lukija
saarah
Ole hyvä ja kiitos!
Olen ollut aina sellainen kova pöytälaatikkokirjoittaja. Yhtäkkiä jotenkin niiden jukaiseminen on alkanut tuntua hyvältä 🙂 Ehkä se on tää maisemanvaihdos…