Heinäkuiden hame
Helsinki, heinäkuu 2013.
Heinäkuinen lauantai-ilta on viileä. Minä istun keinutuolissa ja sanon ystävälle etten tiedä mitä mieltä olen miehestä. Se on vähän outo ja ärsyttävä, mutta toisaalta ihanan avoin ja sen kanssa on aina hauskaa, eikö se riitä? En tiedä. Luulen että sulla menisi siihen hermot, ystävä arvailee, muttei ehkä kuitenkaan pohjimmiltaan tiedä, miten paljon mulla on mennyt hermot yksin olemiseen viime aikoina.
Sitten istutaan selkä solmussa läppärin ja tabletin kanssa lattialla ja pohditaan ensimmäisen maailman ongelmia. Niitä, kummassa olisi kivempaa viettää kesälomaviikko, Pariisissa vai Berliinissä vaiko kenties merellinen loma Sardiniassa? Viisi tuntia myöhemmin kilistellään punaviinilaseja lähibaarissa, viikon päästä ollaankin jo Pariisissa.
Juuri nyt ei toisaalta mene yhtään hermot siihen että on yksinelävä, työssäkäyvä ja hyvin toimeentuleva, joka voi tuosta vaan ottaa äkkilähdön jonnekin sellaiseen paikkaan kun maagisen ihana heinäkuinen Pariisi,
sanon ystävälleni seuraavalla viikolla pariisilaisessa kahvilassa kesäsateen kastellessa katuja. Tarjoilija laskee markiisia alas juuri sen verran ettei vesi laimenna punaviinilasillisiamme.
Kävelemme viikon pitkin Pariisin kesäisiä katuja. Joka kulman takana on joku ihastuttava palatsi, vintagekaupoissa on ihania vaatteita ja melkein jokaisesta baarista saa mojiton viidellä eurolla. Juon kahvia ja cokista, mieli tekee polttaa tupakkaakin. Miehet ovat hullannuttavan komeita ja flirttejä. Hotellimme lähikujilla on kivoja baareja ja haluan pukeutua afrikkaprintteihin ja pitää nutturaa, koska ne näyttävät ihanilta muiden päällä.
Yöksi suljetaan ikkunat, vedetään paksut verhot eteen ja laitetaan ilmastointi kylmälle. Ja nukutaan hyvin. Sillä viikolla kumpikin meistä leikittelee ajatuksella jättää kaikki ja muuttaa Pariisiin. Olen autuaan tietämätön myös siitä, että tasan vuotta myöhemmin rakastun Lissaboniin ja sitten on vain muutettava sinne.
Eräästä vintagekaupasta ostan tämän hameen, jossa on vähän afrikkahenkinen printti. Ajattelen että se on vähän liian kirjava ja lyhyt, enkä ole ihan varma tulenko käyttämään sitä. En myöskään silloin vielä tiedä sitäkään, että hameesta tulee suosikkivaatteeni vuosikausiksi eteenpäin.
Heinäkuussa 2016 Lissabonissa pukeudun hameeseen edelleen. Juon kahvia terassilla jossa on niin kaunis valo, että on kysyttävä kaupungissa vierailevalta ystävältä palvelusta. Ota mun suosikkihameesta jooko pari kuvaa.
Joskus hame on vain hame, joskus ihana ikisuosikki.
—-
Hame vintage Silkkitoppi American Vintage Sandaalit H&M
—-
I bought this skirt from a vintage shop in Paris years ago and it´s still my favorite.
Skirt vintage Top American Vintage Sandals H&M

Graffitikieli

Sinulle, mies
You May Also Like

Upeita muotoja
February 22, 2019
Kauniita käyttöesineitä
January 29, 2020
4 Comments
raijairina
Ihanasti kirjoitettu! Ehdottomasti parhaita on tuollaiset vaatteet, jotka kantavat mukanaan hyviä muistoja <3
saarah
Kiitos! Ja todellakin. Joskus joku vaate voi olla mukana niin monessa jutussa 🙂
Vierailija
Oi, osaisinpa kirjoittaa näin sujuvasti hameesta, oli kieltämättä munkin eka ajatus 🙂
saarah
Oi kiitos!
Musta hameista ja omasta elämästä kirjoittaminen on just helpointa. Sit annetusta aiheesta kirjoittaminen on taas tosi vaikeeta 😀 😀