Arkkitehdeistä ja avautumisista

Eräänä yönä
kun minä valvon Portugalin ajassa, puhelimen viestisovellusääni piippaa outoon aikaan. Tämä on erikoislaatuinen hotline bling: yksi parhaista ystävistäni valvoo Suomessa, koska maailmaan on tulossa uusi ihminen, ihan pian.

Kun hän toivoo hetkeksi jotain muuta ajateltavaa kuin erään tietyn paikan avautuminen, tosiystävänä avaudun toisella tavalla: linkitän hänelle videon ranskaa puhuvasta arkkitehtimiehestä, johon olen edelleen ihan ärsyttävän toivottoman ihastunut. Ystävä osaa sanoa tässäkin tilanteessa juuri ne oikeat sanat, ei kliseeautomaattivastauksia vaan järkevyyksiä. 

Seuraavana päivänä juon liian monta kupillista kahvia heti aamutuimaan ja loppupäivän käteni tärisevät ja ajatukset juoksevat kyllä nopeasti, mutta erittäin epäloogisesti.

Samana iltana kielikurssiryhmäämme tulee uusi tyttö, joka kertoo itsestään seuraavaa: Olen graafinen suunnittelija. Tulin Lissaboniin lomalle ja sitten vain rakastuin tähän kaupunkiin. Muutin tänne sitten viime kesänä.

Hetkinen.

Kaiken lisäksi hän kertoo asuvansa naapurustossani.

Jos tyttö ei olisi kaksikymmentäviisi, supercool ja puhuisi täydellisellä Lontoo -aksentilla, miettisin hetken että

katselenko tässä vain kahviövereissäni peiliin.

Sillä samaisella viikolla aurinko paistaa lämpimästi useina päivinä mutta minä vietän suurimman osan viikosta sisällä piirtämässä ja kirjoittamassa. Se on kuitenkin aika ihanaa ja siitä että saa to do –listan asioita hoidettua, tulee aina tehokas olo.

Tapaan toisenkin naisen, jonka elämäntarina liippaa aika läheltä omaani. Syömme ihanan sokeripitoisen viiden euron aamiaisen ja puhumme tuntikausia siitä, miten kivaa on se, että saa päättää ihan itse mitä elämässään tekee. Noin niin kuin suurin piirtein.

Viikossa on jotain ihanan piristävää, sen jälkeen kun olen vellonut itsesäälissä ja muissa typerissä olotiloissa viime aikoina.

No ettei kaikki olisi kuitenkaan liian hyvin, samalla viikolla meinaan tukehtua turskan ruotoon, pesen tukkani vahingossa hiuksiin jätettävällä hoitoaineella, onnistun naarmuttamaan uudet silmälasini ja kun portugalin kurssilla pitää luetella vuodenajat, loistan taas: primavera, verão, outono e inferno.

Suomennettuna: kevät, kesä, syksy ja helvetti.

Helvetti!

—-

This week my friend had a baby. I had a lot of coffee and conversations.