Oma elämä,  Ystävät & perhe

Ajatuksia expat-ystävyydestä

 

8396B00D-1F66-471A-9E7C-5171E6E5F8AA.JPG

 

YO, FINLAND, huutaa joku perääni kadulla eräänä päivänä.
Kas, se on ranskalainen kaverini, jonka kanssa kutsumme toisiamme todellakin kotimaidemme nimillä. Yo France, vastaan tietysti. Hänen ihan oikea kotimaansa on tosin paljon Ranskaa etelämmässä ja hetkellisesti Lissaboniin kyllästyttyään, hän kertoi juurikin tuolloin kadulla törmätessämme menevänsä kolmeksi kuukaudeksi Angolaan auttamaan perheen yritystä kasvamaan. 
Tällaista se usein on, expat-ystävyys siis. Ihmisiä tulee ja menee eri syistä ja aina toisinaan kun on juuri huokaamassa että vihdoin on tarpeeksi ystäviä erilaisia tarpeita varten, ei sitten taas olekaan. Expat-ystävyydessä on tietysti väliaikaisuuden lisäksi läsnä myös kulttuurierot, jotka tunkevat esiin aina välillä, sitten toisinaan ne voi ihan täysin unohtaa. Amerikkalaisen kaverini kanssa tilitysviinilasilliselle istuttuani hän sanoo: Niin, mitä kuuluu ja sitten korjaa samantien: Ääh, kyllä sä tiedät et mä en oo tollainen amerikkalainen, voidaan mennä HETI SUORAAN ASIAAN. 
Toinen amerikkalaiskaverini kertoo edelleen ylpeänä hetkestä, jolloin hän ajatteli minua ja suoraa suomalaisuuttani ja kertoi kotiinsa yllätysvierailulle tulleelle kaverinkaverille että tämän on nyt (kolmannen kahvikupillisen jälkeen) lähdettävä pikkuhiljaa kotiin. En oo koskaan heittänyt ketään ulos, ihan kauheen röyhkeetä, mutta ajattelin että What would a Finnish person do ja sitten vaan päätin etten jaksa kuluttaa koko sunnuntaitani kuunnellessa jonkun sellaisen ongelmia, josta en edes oikeasti tykkää. 

 

3C3CC966-D791-4931-86CB-DC2C405BC302.JPG

 

Itse olen huomannut ulkomaalaisiin ihmisiin tutustuessani sen, että portugalilaistytöt eivät minusta perusta, saksalaisten naispuolisten kanssa taas tulen aina tosi hyvin juttuun. 
Lissabonissa asuu tällä hetkellä todella paljon expatteja ja heillä on aktiivisia ryhmiä ja tapahtumia. Oltuani kolme vuotta eräässä tuollaisessa Facebook-ryhmässä, menin kuukausi sitten ekaa kertaa jokaviikkoiseen Digital nomads meetup -tapahtumaan. Siellä juotiin viiniä ihan kuin tavallisena baari-iltana ja juteltiin normaaleista asioista. Hah. Olin yllättynyt. 

Ja sitten kaiken kruunasi juuri maahan muuttanut nainen, joka sanoi: Ooh melkein neljä vuotta oot jo ollu täällä, olit siis ennen meitä muita expatteja. AH NIIN OLIN, teki mieli sanoa ja kohota muita ylemmäs. Sitten vieressäni oleva saksalaismies kertoi asuneensa Lissabonissa jo seitsemän vuotta. 

Oli miten oli, olen kokenut koko ulkomailla asumisen ajan vaikeuksia samaistua muihin expatteihin ja sitten myös ihan portugalilaisiin ihmisiin. Niin no sä et nyt tykkää kenestäkään, muotoili tämän eräs ystäväni. Ensin nauratti, sitten tajusin että en ole ehkä helpoimmasta päästä siinä ihmisiin tutustumisessa. Se kun tuntuu ulkomailla vaativan ihan erilaista ponnistelua kuin Suomessa, koska ihmiset ja tavat ovat niin erilaisia. Olen myös aika helposti luovuttavaa sorttia: jos jonkun kanssa ei ole heti kivaa, en jaksa kauaa yrittää. 

 

865DC75A-D4BF-40FA-8FE6-30C9AD8D0D09.JPG

 

Vietetäänkö Suomessa muuten Valentine´s day:tä, kysyi ranskalainen kaverini juuri silloin kadulla törmätessämme. 
Joo, vietetään, mutta meillä se on käännetty niin että se on Ystävänpäivä, mennään usein ystävien kanssa jonnekkin
Oh Finland, ihanan epäromanttista, hän totesi. No mut haluutko mennä drinkeille silloin? No eikun mä oon jo sopinut menoa mun SUOMALAISEN YSTÄVÄN kanssa. 

 

Ne suomalaiset ystävät kuitenkin on aina ja ikuisesti siellä listan yläpäässä. 

 

 

 

 

Ihanaa ystävänpäivää! (Varsinkin Suomeen)!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

—-

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

11 Comments

  • mrht

    Samaistuttava teksti, terveisin toinen expat. Expatit on aika herkkiä lähtemään (itseni mukaan lukien), joten heidän kanssaan pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden solmiminen on hankalaa. Toki nyt on superihanaa, kun on ystäviä niin monessa paikassa että usein matkoillaan pääsee jonkun sohvalle punkkaamaan, saa paikallisen vinkit ja samalla pääsee näkemään kivaa tyyppiä.
    Ratkaisuhan ongelmaan olisi se, että hankkii paikallisia kavereita, mutta saakeli soikoon se on hankalaa – heillä kun usein on ne ystäväpiirit valmiina eivätkä ole niin avoimia uusille kavereille kuin expatit. Expat-tapaamisissa on musta jotenkin tosi hellyttävää miten kaikki on vähän sellaisella fiiliksellä että “mulla ei oo kavereita, voidaaks olla?”

    • saarah

      hankkii paikallisia kavereita, mutta saakeli soikoon se on hankalaa – heillä kun usein on ne ystäväpiirit valmiina eivätkä ole niin avoimia uusille kavereille kuin expatit.

      JUST TÄÄ! Olin jotenkin kuvitellut että mulla tulisi olemaan lähinnä portugalilaisia kavereita mut ei tietenkään. Kyllä niistä suurin osa on muita expatteja! 

  • riikka.

    Mun kohdalla taas ulkomailla asuminen ja erityisesti expattien kanssa hengailu on helpotttanut ystävystymistä – siis jotenkin se tunne just siitä määräaikaisuudesta omalla kohdalla hälventää sitoutumiskammoa. Jotenkin kun tiedostaa sen, että kenelläkään meistä ei oikeestaan ole sitä turvaverkkoa täällä ja me ollaan samassa tilanteessa ja se meitä yhdistää, niin nyt voidaan vaan ottaa rennosti ja kattoa mihin tää johtaa ilman sen suurempia “ystävystymispaineita”. Ja tätä kautta oon rohkeammin tutustunut mitä erilaisempiin ihmisiin ja saanut ihania ystäviä eri kulttuureista. Huomaan myös nyt Suomeen palattuani, että suhtaudun edelleen armollisemmin uusiin tuttaviin, en aseta tavoitteita, vaan annan asioiden mennä omalla painollani. Tää tietty nyt on vaan mun oma kokemus ja kasvutarinani ystävystyjänä 😀
    Ihanaa ja aurinkoista ystävänpäivää sinne!

    • saarah

      Kiitos!

      Ja tätä kautta oon rohkeammin tutustunut mitä erilaisempiin ihmisiin ja saanut ihania ystäviä eri kulttuureista
      Tää on muuten totta! Suomessa mulla oli tosi paljon homogeenisempi ystäväpiiri kun täällä! Toi on oikein hyvä muutos ja tekee ihmiselle kyllä hyvää. (Vaikka sitten usein on niitä hetkiä jolloin haluais vaan et kaikki ois helppoa ja kaikki ystävät ois samanikäisiä, suht samalla alalla olevia suomalaisnaisia :D)

    • saarah

      Haha, eikä 😀 Tää on kyllä niin outo tapa!

      Mun ystäväpiirissä tunnetaan myös (hieman epäkorrektit) aikamääreet, kuten esim. Finnish early tai Portuguese/African/French minutes. Siis et kukahan on aina ajoissa 😀

  • Vierailija

    Munkin parhaat kaverit asuinmaassani on suomalaisia. Ite asun täällä vakituisesti eikä ole mitään suunnitelmia muuttaa, joten muiden menemiset ja lähtemiset on ikäänkuin sellaista elämään kuuluvaa aallokkoa mitä katselee sivusta.
    Just jännitin yhden kaverin puolesta että löytääkö se töitä, ettei tarttis palata Suomeen ja olin toki myös itsekkäistä syistä iloinen, kun duunia löytyi ja kaveri jäi tänne 😀

Leave a Reply