Ikäkriisi ikkunalaudalla

Väliaikaiskotini ehdoton suosikkipaikka on ulkoikkunalauta.

Olemme ylimmässä kerroksessa, joten siitä voisi kiivetä katolle. En kyllä uskalla, koska se on vähän liian vaarallista. Mahdun kuitenkin istumaan siihen suht täydellisesti, eli juonkin siinä teetä joka aamu.

Ja toisinaan iltaisin jääteetä. (Eli siis viiniä).

Ikkunalle porottaa aurinko tosin vielä iltaseitsemältäkin niin, että siinä hengaan kotiasussa: musta alushame, jota käytän tuubitoppina. Lähistöllä on paloasema (ja paikalliset ovat ilmeisesti todella varomattomia tulen kanssa) joten joka kerta kun vaivun liikaa ajatuksiini, havahdun korvia huumaavaan PIIIII-PAAAAA ääneen. Ja tämä tapahtuu ainakin kymmenen kertaa päivässä. Välillä kadulla selvitellään myös muita asioita. Olen oppinut, että bastardo on muutakin kuin uusi suosikkiravintolani täällä.

—–

Muutoin väliaikaiskotini onkin sitten, no siis, onneksi väliaikainen. Muiden asukkien ikä alkaa kakkosella, kukaan ei näytä kierrättävän eikä ostavan vessapaperia. Keittiöpyyhkeet ovat homelaikukkaita ja left-overs -hyllyllä on sinertävää paahtoleipää. Seurailen päivittäin yhden ananaksen homehtumisprosessia. Tunnen itseni siis lähemmäs satavuotiaaksi tädiksi.

Sitten menen hankkimaan paikallista puhelinliittymää ja myyjäpoika kysyy, haluanko alle 25-vuotiaille suunnatun halvemman liittymän, johon sisältyisivät ilmaiset liittymän väliset tekstiviestit.

No. I´m over 30 and I have no-one to text to.

—–

My favorite place in my temporary home.