Aika arkista

Teen yksin ruokaa yhdelle, ylhäisessä yksinäisyydessä. Tai no jaloissa pyörii yksi kissa.
Olen palannut kissanhoitopaikkaan taas muutamaksi päiväksi. On ihana terassi korkealla, josta näkyy kukkia ja sinisenä välkehtivä joki.
On vastapäinen autio talo, josta ihmiset ovat muuttaneet pois joskus niin nopealla vauhdilla että pyykit ja verhot ovat jääneet paikoilleen. Se mietityttää minua kun juon päiväkahvia ja iltaviiniä parvekkeella.
Laitan tofun päälle painavan kynttilänjalan että neste valuisi siitä pois. Pilkon punajuuria, en ole syönyt oikein viikkoon muuta kuin salaattia ja sitten popcornia. Kauheita määriä popcornia.
Edellisenä iltana makaan kylpyammeessa ja kuuntelen Lena Dunhamin äänikirjaa englanniksi. Välillä valutan lisää kuumaa vettä ammeeseen enkä kuule mitä kirjassa tapahtuu, muttei se niin haittaa. Aika monista kirjoista voi hukata muutaman sivun ja pysyä silti ihan mukana hommassa.
Sitä edeltävänä päivänä kävelen vahingossa kahdeksan kilometriä ja sitten muistan luvanneeni mennä vielä iltalenkille ystävän kanssa lähipuistoon. Jalkoja särkee, kuuma kylpyvesi tuntuu ihanalta.
Ja jonkun toisen kodissa hengailu myös.
Ulkomaille muutettuani ja asuttuani kuudessa eri asunnossa kahden vuoden aikana, olen oppinut nukkumaan ja olemaan kuin kotonani lähes missä tahansa. Koti on siellä, minne roudaan läppärin soittolistoineen, pienen kosmetiikkapussini ja jossa on kaksi tyynyä, sillä en millään saa unta jos on vaan yksi. Toinen on oltava pään alla ja toinen mahaa vasten.
Sitten jos minulla on vain korvatulpat, nukun missä tahansa hyvin.

Paitsi silloin kun mietin kuolemaa ja kirjanpitoa.

Kävelen sellaiseen kaupunginosaan kahville, jossa en käy juuri koskaan. Viereisen pöydän amerikkalaisturistit palauttavat drinkkinsä, koska siinä on hius. Olen jotenkin ärsyyntynyt, olisivat nyt vaan napanneet sen pois.
Itselläni on vähän rikkinäinen harmaa suosikkipaitani ja sellainen asenne jo nykyisin, ettei minua juurikaan haittaa vähän sinnepäin tehdyt asiat.
Syön tofusalaattini parvekkeella, katselen jokinäkymää ja ajattelen sitä, miten maitotuotteet ovat alkaneet ällöttää minua viime aikoina. Jopa juusto.
Teen töitä, katson ihanaa Catastrophe-sarjaa monta tuntia.
On jotenkin hiljaista, arkista. Juon paljon vettä ja vähän viiniä.
Ihan kun odottelisin että jotain tapahtuu. Jotain hyvää.

Vaikka kaikki on näinkin aika hyvin.

—-