Pohjoismaalainen etelämaalainen

Eräänä perjantai-iltana olen tosi portugalilainen.

Vähänkö oot portugalilainen, sanoo seurassani oleva portugalilainen mies.

Meillä on suunnitelmana mennä syömään suosittuun kalaravintolaan, mutta se on suljettu. Odotan miestä kymmenen minuuttia ravintolan edessä ja mietin haluanko sittenkään muuttaa näille kulmille, vaikka saisin paljon isomman asunnon samalla rahalla mitä maksan nyt siitä pienestä kopista, joka sijaitsee koko kaupungin ihanimmassa kohdassa.  

Ehkä en, päättelen siinä vaiheessa kun tunnen vaikka kuinka monen miehen silmät selässäni. No siis takapuolessani.

Mies saapuu Uberillaan ja nappaa minut kyytiin. Jäädessämme pois erään toisen ravintolan läheisyydessä, seison kadulla suu auki:

Missä poskipusut häh?

Mies on huvittunut.

Myöhemmin samana iltana hän toistaa sanansa. Sen lisäksi hän kutsuu minua vielä draamaqueeniksi. Jaahas, sopeutumisprosessi osassa 10, koska alan vihdoin muistuttaa portugalilaisia tyttöjä. Niitä joista paikalliset miehet aina urputtavat minulle: portugalilaiset naiset on tällaisia ja tällaisia, blaa blaa. Tiedän myös: jos portugalilainen nainen suuttuu, hän saattaa suutuspäissään leikata miehen puvuista hihat ja lahkeet pois.

No ei voi yleistää, mutta kuulostaa minusta ihan käypäiseltä idealta, jos on tosi tosi vihainen.

Joskus hetkittäin tuntuu siltä kun minut olisi heitetty keskelle värikästä ja tapahtumarikasta Almodovarin leffaa. Sellaiseksi henkilöhahmoksi, joka ei ihan sovi tarinaan ja on vähän pihalla koko ajan, mutta joka jotenkin vaan roikkuu mukana lopputeksteihin asti.

Sitten seuraavana päivän tosin kuulen olevani niin pohjoismaalainen, koska säätiloista puhuttaessa sanon aina plus sitä ja sitä. Täällä kun sitä plussaa ei tarvitse sanoa, kun miinusasteita on ollut ehkä kerran viidessäkymmenessä vuodessa.

Suomi-Portugali -balanssin säilyttämiseksi ostan varmuuden vuoksi neljä Pastel de Nata –leivosta kaupasta ja syön ne kaikki kahdentoista tunnin sisällä. 

—-

Just when I heard I´ve started to be a bit Portuguese (drama queen), I also learned that everyone knows I´m from the North because always when talking about the weather, I say +20. People in the South just say 20, since there is never minus degrees.