Keskiyön hetkiä Meyerowitzin perheen kanssa
Se taisi olla Sinkkuelämän jakso, jossa Carrie rakastui deittailemansa miehen perheeseen. Mies oli tylsä, mutta perhe ihana: taiteellinen, boheemi ja cooli nyciläisperhe, jossa puhuttiin kaikesta avoimesti ja kokoonnuttiin valoisaan kotiin illallisille.
Samaa mietin katsoessa Noam Baumbachin uutta The Meyerowitz Stories -elokuvaa.
Leffa oli itsessään ehkä vähän tylsä, mutta sen henkilöhahmot (monta aika isoa nimeä näyttelijäkastissa, muuten), puvustus, miljööt ja muut: aika upeita.
Katsoin leffaa eräänä tylsänä keskiviikkoyönä ja aloin haaveilla kahdesta asiasta: täydellisestä pitkästä villakangastakista, joka olisi tietty arkisen harmaa. Ja suurperheestä, joka muodostuisi samanhenkisistä, vähän oudoista ihmisistä.
Kesken kaiken puhelin piippasi viestin omasta keittiöstämme: Öö, en tiiä miks mut leivon keksejä keskellä yötä, tuu syömään.
Onneksi on ulkomaaperhe silloin kun on kaukana muista.
The Meyerowitz Stories leffa Netflixissä.
—-
4 Comments
Vasilisa
Sun kämppis on ihan paras!
saarah
Niin kyllä onkin 🙂
Helmi K
Mä aloitin tämän mutta ehkä liian myöhään illalla ja väsyneenä ja vaikka moni juttu oli ihan kohdillaan niin oli pakko jättää kesken kun tuli niin hullun levoton olo. Sitten jostain luin että puolessavälissä homma vähän rauhoittuu eli ehkä katson kuitenkin loppuun. Oon kyllä ulkoisista asioista ihan samaa mieltä, ja hauskaa kun Adam Sandler joka on aina ollut vaan hörhö ja ärsyttävä on kiinnostavassa ja vähän surkean surumieliessä roolissa hyvin sisällä.
saarah
Joo, mä kans meinasin jättää kesken, oli jotenkin hitaasti lämpenevä lefa, mut nyt jälkikäteen muistelen ihan lämmöllä 🙂 Mut silti jäi sellanen vähän puoliksi tehty -fiilis, et parempaankin ois pystytty tolla ohjaajalla ja näyttelijäkaartilla…