Oma elämä,  Rakkaus & suhteet

Dating diaries, osa 6.

Mee ulos, tuolla puistossa näyttää ihan siltä että siellä olisi käynyt joku syysstailisti,

kämppis ohjeistaa, kun lojun sohvalla lauantaipäivänä vielä neljän aikaan yöpaidassa. Ja on oikeassa: viimeöinen myrsky on kaatanut puita ja tiputtanut lehdet ja viimeiset kukat puista alas. Nyt ne ovat maassa kuin kauniisti aseteltuina värimätsättyinä kokonaisuuksina.

IMG_1883.JPG

Maleksin puiston läpi, sitten katuja pitkin toiseen puistoon. Ulkona on suht lämmin, mutta minulla on kuitenkin takki, kaulaliina ja farkut. Näen kadulla kaksi suomityttöä kesävaatteissa ja ajattelen huvittuneena: Olen paikallistunut. Samalla viikolla tosin seison itse metrossa hihattomassa paidassa ja vieressä olevalla naisella on toppaliivi.

IMG_1898.JPG

IMG_1890.JPG

IMG_1894.JPG

Kun myrsky edellisenä yönä tekee tuloaan, minä istun intialaisessa ravintolassa jossa on ruma valaistus.
Note to self: kun et näytä parhaalta mahdollisesta versiolta itsestäsi, älä anna miehen valita ravintolaa. Tarjoilija tyrkyttää jälkiruokalistaa ja kahvia, mutta sanon miehelle etten voi juoda kahvia enää yhdeltätoista illalla. Tai tietysti voin, mutta sitten olen hereillä vielä neljältä, eli ei kiitos.

Kaksi kahvia sitten, mies sanoo tarjoilijalle. Toivon että ollaankin hereillä vielä neljältä.

Ah. Kymmenen pistettä tilannetajusta. Unohdan ruman valaistuksen ja sen että tukkani oli vähän miten sattuu. Annan miehelle askin salmiakkia laukustani (koska hän kertoi aiemmin tykkäävänsä siitä) ja ehdotan lasillisia eräässä kivassa baarissa.  

Miehellä on kolme tikkiä poskessa, joita hän pahoittelee minulle koko illan. Oikeastaan ne tekevät tyypistä vaan kiinnostavamman näköisen. Kun mies riisuu baarissa pitkähihaisen paitansa, näen taas suosikkini: pizzaslice –tatuoinnin. Yhtäkkiä parin viikon surumielisen olotilan jälkeen kaikki onkin vaan niin helppoa ja kivaa.

Unohdan arki-ahdistuksen, väärin ymmärretyt koulutehtävät, rahapulan ja sen, että halusin hetki sitten vähän salaa takaisin Suomeen, mutta en voinut sanoa sitä ääneen edes itselleni.

Pari tuntia myöhemmin kun baari menee kiinni, oma-aloitteinen tarjoilija kaataa punaviinini loput take-away –mukiin. Kaatosade tosin laimentaa kotimatkaviinini, mutta se ei suuremmin haittaa.  

Ja kyllä, olen hereillä vielä neljältä. 

Kiitos universumi. Juuri tällaista nollausiltaa tarvitsin. 

—-

Late night coffee keeps me awake all night. Sometimes that´s just perfect. 

16 Comments

Leave a Reply