Yleinen

Avaa suu ja kahvittele (sekä muita ihmissuhdeoppeja)

 
 

 

Tiedätkö kun itse ainakin ajattelen että elämä on jatkuvaa kasvua ja uuden oppimista ja itsensä kehittämistä, siksi mua ahdistaa sellaiset ihmiset joista näkee heti ettei ne voi antaa tuumaakaan periksi tai muuttaa ajatusmallejaan. 

Istun ystävän kanssa kahvilla toukokuun alussa eräänä sunnuntai-iltapäivänä, puhumassa tästä(kin) aiheesta. Viimeksi olen ollut hänen kanssaan kahvilla tasan kaksi vuotta sitten.

Olimme tosi läheisiä, sitten meille tuli ihan rehellinen välirikko, johon liittyy muita osapuolia, draamaa ja väärinkäsityksiä. Näin häntä ensimmäisen kerran välirikon jälkeen viime vuoden lokakuussa, jolloin istuimme samassa illallispöydässä. Tajusin kuinka olinkaan ikävöinyt häntä. Luulen että ystävä ja meidän yhteiseen illallispöytään kutsunut toinen ystävä olivat myös tajunneet tämän. Sitten olin poissa kaupungista kuukauden, hän sen perään melkein viisi. Huhtikuussa törmäsimme kadulla ja puhelimme: pitäisi mennä kahville ja päivittää kuulumiset. 

Sitten oikeasti menimme, ettei jäisi vain puheeksi. 

 

 

Joitakin kuukausia sitten ystävystyin myös ihmisen kanssa, jonka tapasin vuosia sitten työhaastattelussa. En saanut hommaa, jäi vähän outo fiilis koko hommasta  mutta törmäsimme sattumalta tänä keväänä ja muistimme selkeästi molemmat saman: ainiin toi olikin tosi kiva tyyppi oikeassa elämässä. 

Ja kun jaarittelen ystävälle eräästä miessäädöstä joka on alkanut ja edennyt oudosti, tajuan sitten ihan yhtäkkiä omia juttujani kuunnellessa sen miten harva asia tässä iässä (?), tässä maailmassa (?) tai ajassa enää etenee loogisesti ja lineaarisesti ja helposti. 

Elämässäni on ihmisiä jotka ovat tärkeitä, hurjan tärkeitä, vähemmän tärkeitä. He katoavat, palaavat, ovat enemmän tai vähemmän läsnä, on riitoja, on draamaa mutta sitten on myös uusia alkuja niiden vanhojen kanssa, reunioneita. 

Sitä että vähäpätöisestä tulee tärkeä ja tärkeästä vähäpätöinen, vaikka ihan hetkellisesti. Ihmisestä jonka kanssa riitelin tulisesti vuoden, on tullut henkilö jonka sanoihin ja tekoihin voin luottaa ja joka auttaa kaikessa sellaisessa jota en pysty itse ratkaisemaan. Vuosien takainen lakimies-eksäni, jonka kanssa riitelin myös tulisesti (kas vain, olenpa niin etelämaalainen nykyään), lupaa ratkoa ammattitaidollaan erään hyvin mutkikkaan sopimusasian, josta en millään selviä itse. Kun sanon että hei voin maksaa tästä sulle, hän sanoo ettei tarvitse. Sitten kun tarvin sun erikoisosaamista, tiedän mistä sitä saan. Oho sä oot kaveri jonkun exän kanssa, minut yhdeksänkymmentäluvulta asti tuntenut ystävä sanoo. Maailma muuttuu, hän vitsailee. 

 

 

Kyllä. Aikuisuus kai on sitä että huomaa toimineensa typerästi aiemmin, nyt osaa sitten jo vähän paremmin.( Paitsi että ei aina pysty ja muista). Vasta aikuisiällä olen ymmärtänyt senkin miten ystävyyssuhteetkin ovat monimutkaisia ja vaativat paljon työtä. Olen menettänyt monta ystävää siksi etten ole pystynyt käsittelemään vaikeita asioita, omia tunteitani tai sitä hankalaa asiaa kun ystävyys merkitsee eri asioita kahdelle eri ihmiselle.

Tänä kesänä on kahvitellut useiten juuri sen tyypin kanssa jonka kanssa välit menivät täysin poikki vuosia sitten. Puhuimme asian läpi, sitten jatkoimme siitä mihin jäimme viimeksi. Nykyisin treffaamme tosi usein: on extempore-lounaita, ahdistuskahveja ja iltaviinejä. Ja lohduttava tieto siitä että näinkin voi käydä. Hyvin siis.

Useimmat selvittämättä jääneet asiat kun jäävät roikkumaan sinne takaa-alalle ja jollain tavalla ikuisesti vähän mietityttämään. Siksi nykyisin yritän tehdä useammin hei-pitäisi-nähdä -asiasta totta ja avata suuni.

 
 
 

2 Comments

  • ida ihana

    Mulla on ollut aina vain muutamia tärkeitä ihmisiä ja ystäviä, mutta ne ovatkin sitten olleet mulle kaikki kaikessa ja heidän kanssaan vietän paljon aikaa. Parhaan ystäväni kanssa ollaan oltu ystäviä ekaluokalta lähtien -siis jo yli 20 vuotta. Hänen kanssaan puhuttiin, kuinka upeaa se on!:) Ystävyyssuhteet jos mitkä vaativat aikaa ja hoitamista, koska niitä eivät sido mitkään sukulaisuuteen tm liittyvät siteet. Mutta ne ehdottomasti ovat sen arvoisia!<3
    Kiitos ihanasta postauksesta ja mukavaa loppuviikkoa!<3
    Ida Kotona kaupungissa -blogista

  • saarah

    Kiitos! Oi ihana kuulla että sulla on noin pitkään kestäneitä ystävyyssuhteita. Mulla kans vanhimmat on 20 vuotta kestäneitä, se on niin huippua 🙂

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *