Vuoden parhaat jutut
Luen toisinaan omia vanhoja blogipostauksiani sillä tavalla nostalgisesti: aijai, ei tiennytkään miten tuossakin vielä käy, oi tuolloin olin niin naiivi ja tuollainen, juuri kun olin muuttanut Lissaboniin… ja niin edelleen.
Tämä vuoden arkistoja kävin läpi yksi tylsä päivä ja poimin sieltä ne suosituimmat jutut:
Kirjoitin tammikuussa ruokavalio”huuhaasta”, eli siitä kuinka ulkomaille muutto muutti myös suhtautumiseni ruokaan, juomaan ja painon kyttäämiseen. Tällaisia juttuja tykkään lukea itse tosi paljon ja pitäisi tarttua rohkeasti tällaisiin aiheisiin enemmänkin. Kommenttiboksissa tuli paljon kiitosta, mutta myös soraääniä siitä, että huuhaan käyttäminen oli loukkaavaa.
Samassa kuussa (oli hyvä blogikuukausi tuo tammikuu, koska välttelin gradun kirjoittamista), kirjoitin myös #metoo-vuotta ennakoivan tekstin siitä, miten seksuaalinen ahdistelu on naisille ihan liian yleistä jokapäiväisissä tilanteissa, kuten asuntoa vuokratessa.
Blogihistoriani suosituimman (ja puhutuimman) Girlboss vai miehen elättämä -postauksen naputtelin helmikuussa. Sen kirjoittamista olin miettinyt ainakin puoli vuotta ja onneksi rohkaistuin laittamaan ajatukseni postaukseksi, vaikka kaikki eivät samaa mieltä aiheesta olleetkaan.
Näitä lisää!
Maaliskuussa kirjoitin pitkästä aikaa miehistä ja ihastumisista, joista en nykyisin enää paljon kirjoittele. Ne ovat yleensä suosituimpia aiheitani, joten pitäisi vaan muistaa laittaa näitäkin juttuja tarinamuotoon (muuallekin kuin omaan päiväkirjaan).
Huhtikuussa kirjoitin siitä, miten epätäydellistä elämä onkaan otsikolla Itkuinen, sotkuinen peruselämä. Alkuvuosi oli omalla kohdallani tosi vaikeaa aikaa ja tähän postaukseen oli ihana purkaa sitä myyttiä, että elämä olisi jotenkin aina vaan helppoa ja ihanaa (vaikka se sosiaalisessa mediassa siltä näyttäisikin).
Toukokuun suosituimmaksi taisi nousta pohdinta kiireestä, joka onkin edelleen tärkeä aihe.
Kesäkuussa kirjoitin yhdestä suosikkiaiheestani: siitä kuinka tärkeää vapaus minulle on, monessakin eri asiassa. Usein kammoksun näitä ns. runotyttöaiheita, koska niiden kirjoittaminen tuntuu usein kliseiden pyörittelyltä. Silti teen niitä aina toisinaan, koska ne ovat sellaisia tekstejä, joista itsekin inspiroidun muiden blogeissa.
Treffeillä kuultua -postausta kaduin parikin kertaa, siitä kun nousi pieni paskamyrsky kommenttiboksissa ja minua epäiltiin ehkä maailman vaikeammaksi tyypiksi. Jaahas, voipa olla.
Kun kirjoittaa tosi paljon kommentoidun henkilökohtaisen postauksen, tekee mieli vaan sulkea kommentointimahis. Mutta en tee sitä, bloggaamisen idea kun on kuitenkin se, että juttuja voi kommentoida. Kestän kyllä.
Kesällä pohdin myös sitä, mitä elämälläni tekisin. Kirjoitin siitä, otsikolla Kun ei tiedä mitä haluaisi tehdä.
Elokuussa kerroin päätöksestäni jäädä Lissaboniin asumaan postauksessa Apua, päätös on tehty. Oli ihanaa kuinka moni myötäeli tätä ihan samaan tapaan kuin sitäkin parin vuoden takaista Lissaboniin muuttamis-postausta.
Loppuvuodesta sain blogger´s blockin ja tuntui siltä, ettei ole mitään mistä blogiin kirjoittaa. Kirjoitin siis siitä pitäisikö koko bloggaus lopettaa.
Henkilökohtaisten asioiden kirjoittaminen ei maistunut, joten kirjoitin esimerkiksi siitä, että naisilla on muitakin intressejä kun seksikkäältä näyttäminen.
Loppuvuoden aikana innosti kirjoittaa enemmänkin naisten oikeuksista, koska #metoo oli kaikkien huulilla. Siitä syntyi teksti ahdistelevia miehiä puolustelevista naisista.
Vuoden tärkein saavutus taisi olla maisterin paperit (Halleluja!). Siitä kirjotin loppuvuodesta.
—-
Mistähän sitä ensi vuonna kirjoittaisi? Onko toiveita: ihmissuhteista, omia tajunnanvirtatarinoita, ajankohtaisista asioista? Asujakin tekisi mieli kuvailla, pitäisi aktivoitua siinäkin.
2018:sta odotan innolla. Toivottavasti siitä tulee myös hyvä blogivuosi.
—-
10 Comments
merikarhu
Kiitos blogivuodesta! Oli mukava hidas aamuhetki juoda sikana kahvia ja lukea nämä läpi uudestaan, myös hyvä päätös tälle vuodelle. Rakastan lukea sun tekstejä, kiitos näistä hetkistä ja kaikkea hyvää.
saarah
Kiitos ja samaa sulle <3
Vierailija
Ihmissuhteista (varsinkin romanttisista sellaisista) olisi ihana lukea enemmänkin! Ymmärrän kyllä että niihin asioihin voi olla korkeampi julkaisukynnys, mutta oon tykännyt erityisesti siitä miten nämä postaukset ovat usein kommenttiosioiltaankin antoisampia. Niitä lukiessa saa siis tuplavertaustukea omiin suhde/miessotkuihin. 😉
saarah
Hahaaa, näin se on. Ne on kyllä antoisia niin kirjoittajalle kuin lukijalle, vaikka aika usein iskee sellainen olo että tulikohan nyt kerrottua liikaa 😀
Vim
Ei niin väliä mistä kirjoitat, koska luen kumminkin! Tykkään tavastasi kirjoittaa ja kauniista kuvista. Jos nyt saa sanoa, niin ehkä ne asukuvat eivät kauheasti kiinnosta, kaikki muu kyllä kelpaa. 🙂 Kiitos blogista ja hyvää uutta vuotta!
saarah
Kiitos! Asukuvat ei oo kyllä koskaan mitään hittipostauksia, mutta musta niitä on kiva tehdä. Jatkossa siis joku hyvä balanssi 🙂
Miltsi1
Komppaan muita, eli kirjoitatpa mistä vain niin sitä on aina ilo lukea! Blogisi on yksi lemppareistani, ja samalla kun muiden blogien sisältö on yksipuolistunut, sinun blogi erottuu ehdottomasti edukseen. Tärkeintä varmasti olisi, että kirjoittamisen into säilyy ja jatkat blogisi kirjoittamista!
Mukavaa uutta vuotta ja kiitos blogistasi!
saarah
Kiitos paljon!
Vierailija
Tätä se on kun graafisiksi suunnittelijoiksi päästetään sellaisia, jotka ei osaa edes kuvatiedostomuotoja eikä kuvien tallennustekniikkaa käsitellä (yleensä naisia siis).
saarah
Katkeruus. Se kyllä pukee suomalaista miestä niin kauniisti.