Kaloista ja ystävyydestä

Asioita, joita kaipaan Suomesta: no tietty ystävät.

Ja sitten ruoka, varsinkin savulohi, marjat, tietyt kasvikset kuten vaikka nauriit ja uudet perunat. Ja sitten sellainen asia kun KISSANRISTIÄISET. (Vaikka taisin taannoin mainita, että olin Helsingissä asuessani kyllästynyt kissanristiäisiin. Mutta näin ihmismieli juuri toimii: sitä saattaa kaivata hulluna sellaisiakin asioita, joihin oli tosi kypsynyt). Nykyisessa Lissabon-elämässäni tällaisia luksusasioita ei juurikaan tielle satu, joten Suomessa käydessäni yritän tuupata itseni jos jonkinlaisiin tapahtumiin mukaan.

Taannoisella Suomivisiitilläni ystäväni Tiia (jota voi myös kutsua yhdysnimellä Kustaa-Tiia), oli järkännyt meidät testaamaan Kampin uudessa ravintolakeskittymässä sijaitsevaa Fisken på disken -ravintolaa. (Ja kun minä sanon uusi, ei se tarkoita ihan uusinta uutta, olenhan tätä nykyä Helsingissä muutenkin esimerkiksi tällaisia lauseita suustani päästävä turisti: Ai niin missä on Taidehalli? Miten tämä lippu leimataan? Voiko tekstarilippua käyttää bussissa? Katajanokka eikun Katajannokka eikun Kruununhaka… Kruunuhaka, voi apua! KUKAMINÄOLEN?!?

Me istuimme iltaa pitkän kaavan (ja viiden ruokalajin verran) ja tajusin seuraavia asioita:

– No että mulla on ihan parhaita ystäviä, joiden seurassa voi puhua ihan mistä vaan miettimättä, onko tää nyt, tyhmää, noloa, lapsellista vai liiankin syvällistä.

– Että ollaan Kustaa-Tiian kanssa tavattu ekan kerran kuntosalilla, jossa kumpikin kävi sinä kesänä just yhen kerran (onneks käytiin).

– En ole ravintoloiden suosikkiasiakas: en syö lihaa, syön kyllä kasviksia mutten sieniä. Syön kalaa, mutta en halua sen kanssa valkoviiniä. Saan allergiaoireita raakana syödystä nauriista. Otan osterin kuoret kotiin mukaan, koska haluan tehdä niistä sormustelineen. (En tosin omista sormusta ja löysin osterin kuoren viikon päästä käsilaukun pohjalta nuhjaantuneena).

– Rosé-viini sopii kalaruokien kanssa aika hyvin.

– Juliaihmisen hiukset on kasvaneet jonkun kilometrin kolmessa kuukaudessa.

– Anna on juuri sellainen ystävä, joka tarjoaa sulle ennen ravintolailtaa kalliin aperitiividrinkin saatesanoin “Käytän mun käsälomarahat ihan mieluusti suhun”.

– Fisken på diskenin maistelumenu on aika super. Parhaiten mieleen jäivät mm. savustettu siika, raparperi-hollandaise, misomajoneesi ja syötävät kukat. Söin myös maistelumenun yhtenä lihattomana annoksena Fiskenin skagen toastin, joka on yksi niistä ruoka-annoksista, joita eniten kaipaan Portugalissa.

– On ihanaa kävellä valoisassa kesäyössä ystävän luo yöksi, istua keittiössä vielä hetki ja puhua kaikesta ihan kun ennenvanhaan.

Muuttaessani ulkomaille mietin vähän pelolla sitä, mitä kävisikään ystävyyssuhteilleni Suomessa. Täytyy myöntää, että joidenkin tyyppien kanssa yhteydenpito on ollut tosi vähäistä, mutta sitten taas toisten kanssa homma on jopa mennyt syvemmälle asteelle. Kun ei näe jatkuvasti livenä, on oltava erityisen hyvä tyyppi että ystävyyttä jaksaa ylläpitää kuitenkin.

Nämä tyypit on just sellaisia.

—-

*Saimme maistelumenun bloginäkyvyyttä vastaan.  Kiitos siitä!

—-