Joulun alkupäivät

Pakko myöntää: minua ahdistaa tulla Suomeen joka ikinen kerta. 
Pakkaaminen, reissaaminen, tavaroiden roudaaminen ja sitten se, etten koskaan muista ilmoittaa ihmisille aikaisin että olen tulossa, teen sen aina tosi myöhään ja sitten ihmettelen kun kukaan ei ehdi nähdä minua heti samana päivänä. Unohdan aina että joillain on vakkarityöt, harrastukset, perheet ja niin edelleen. 

Mutta sitten kun olen Suomessa, ei ahdista enää. Kaikki on niin tuttua ja helppoa (paitsi koko ajan muuttuvat ratikkalinjat Helsingissä). 

Kylmyys ahdistaa tietty talvisin vähän, koska en omista enää järjellisiä talvivaatteita (tai pipoa), mutta sitten taas mikään ei ole ihanampaa kuin lämpimät (ja kauniit) suomalaiskodit. Juuri ne joissa saa olla erikoisvieraana ja istua aamupalapöydässä paljain jaloin syömässä karjalanpiirakoita ja ruisleipää.

Tällä kertaa ehdin kolmessa päivässä myös kolmiin pikkujouluihin, uimaan Yrjönkadulle ja näkemään vaikka kuinka monia ystäviä. Sitten onkin aika paeta maalle. 

Ihanaa joulua!

—-