Ihania ja ärsyttäviä asioita, osa 2
Asioita, jotka ovat ihania juuri nyt
– kello puoli seitsemän valo
– kello puoli seitsemän valo puistokahvilassa
– puistokahvila, jonka jäätee on itse tehtyä ja siinä on paljon kanelia
– se että kanelia saa täällä tunkea joka paikkaan eikä se ole outoa
– outo olo joka tulee kun juo monta kuppia kanelilla maustettua kahvia
– kahvin tilaaminen portugaliksi
– portugali
– luokallani oleva portugalilainen poika
– luokallani olevan portugalilaisen pojan ääni, joka on niin rauhoittava että luulen sittenkin selviäväni kahden vuoden opinnoista (tai mistä tahansa, jos pääsen hänen kanssaan ystäväväleihin, jolloin voin tilittää kaikki ongelmani ja saada lohduttavia vastauksia sillä äänellä)
– se että on arkirytmi
– se että arkirytmin vuoksi perjantai on taas perjantai
– se kun on sopinut perjantaiksi kahvitreffit ja miettinyt haluavansa mielummin vähän viiniä
– se kun saa viestin jossa lukee ”and by coffee, I mean wine”
Asioita, jotka ovat tyhmiä juuri nyt
– kun odottaa viestiä ja puhelin piippaa ja se on puhelinoperaattori joka kertoo että puheaikasi on loppumassa
– kun odottaa viestiä ja puhelin piippaa ja se on lähikaupan bonuskorttitarjoukset tässä hei
– kun on ikävä sinne mistä itse halusi pois
15 Comments
Pax
Viimeinen lause. Entä jos on vielä siellä ja silti on ikävä?
saarah
Ah, tiedän senkin tunteen. Olen itse ainakin Aina kaipaan jonnekkin muualle -ihmistyyppiä. Voi kun en olisi 🙂
Laura T.
Ihana lista.
Muistan ikuisesti sen tunteen, kun pystyin ensimmäistä kertaa tilaamaan kahvin kreikaksi. Kävin puolen vuoden ajan joka päivä samassa kahvilassa hakemassa frappén, ja lopulta se johti siihen ettei edes tarvinnut tilata, kun kahvilan henkilökunta alkoi tehdä vakkarijuomaa jo astuessani sisään. Siitä se lähtee.
saarah
Aivan.
Mä kävin alkukuukaudet yhden tosi komean miehen puistokahvilassa, mutta se oli niin tyly jopa englanniksi, etten ikinä uskaltanut alkaa sönköttää mun tilausta portugaliksi. Sittemmin vaihdoin sympaattisen naisen puistokahvilaan 🙂
Vierailija
Aina on ikävä jonnekin. Se on kai iskostettu jokaiseen ihmismieleen ja jollain tavalla niin lohdullista. Ei sitä muuten pysyisi liikkeessä ja sopivasti varpaillaan. 🙂
saarah
Niin totta. Ja oot ihan oikeassa, tavallaan se on lohdullista.
Mutta silti se tuntuu typerältä.
Kuu
Taas ihana teksti. <3 Olen juuri Lissabonissa (osittain blogisi innostamana!) ja mietin, että olisiko täällä jotain sellaista pikkuputiikkia, jossa myydään paikallisten suunnittelijoiden vaatteita tms. ja jossa ehdottomasti kannattaisi käydä? En ole vielä löytänyt retkilläni yhtään, joka olisi säväyttänyt ja kysyn sinulta, koska makusi vaikuttaa melkoisen samanlaiselta kuin omani. 🙂 Huomenna on viimeinen matkapäiväni, vielä ehtisin!
saarah
Mahtavaa!
Ootko jo käynyt täällä http://www.lily.fi/blogit/visual-diary/shoppailuvinkki-lissaboniin
Tuolla samalla kadulla on jonkin verran pikkuputiikkeja? Kaikki ei oo paikallisten suunnittelijoiden, mutta osa ainakin on 🙂
Kuu
Jee, kiitos vinkistä! Olin aivan unohtanut kys. postauksen. Enpä ole käynyt tuolla – tiedän siis, minne mennä huomenna. Pyörin kyllä Embaixadan kulmilla eilen, mutta enpä huomannut suosittelemaasi paikkaa. Feira fa Ladra tuli koettua ja ihmeteltyä tänään. Aikamoinen kirpputori!
annam_
Haha tiedän tuon tunteen kun näkee tai kuulee saaneensa viestin ja odottaa jotain kivaa, niin sitten sieltä yleensä vaatekauppa ilmoittelee alen alkamisesta tai kirjasto lähestyvästä eräpäivästä.. Ja se pettymys! 😀
saarah
Niinpä!
Tai kun odottaa että soittaispa joku ja ehdottais jotain kivaa tekemistä ja ainoa joka soittaa on väärä numero 😀
Vierailija
Ihania kuulumisia. Ja arkirytmi on fantastinen tuomaan elämään arkea, rutiinia ja ryhtiä. Ja siihen päälle vielä sydäntä lämmittäviä poikia viereisessä pulpetissa ja kahvi/viinitreffejä viikonlopulla……Elämä alkaa rullamaan suloisesti. Congratulations: you are over the hump!!!
Nanna
saarah
Kiitos Nanna 🙂
Kanelibasilika
“and by coffee I mean wine” , oh yes! Taidan ehkä jo vähän laskea päiviä Lissabonin retkeeni 🙂
saarah
Todellakin: Oh yes! Ja ihanaa Lissabon -seikkailua sulle 🙂